Pohjoismaisten shamaanien näytös

    Eilen illalla oli vähällä mennä ohi silmien ja korvien Yle Fem -kanavan lähettämä Pohjoismaiden neuvoston palkinto-gaala Oslosta.  Siellä jaettiin palkintoraadin valitsemat kirjallisuuspalkinto, elokuvapalkinto, musiikkipalkinto, luonto- ja ympäristöpalkinto sekä lasten- ja nuortenkirjallisuuspalkinto.  Suomalaiset saivat peräti kaksi palkintoa.  Ensi kertaa jaetun lasten- ja nuortenkirjallisuuspalkinnon saivat kirjailija Seita Vuorela ja kuvittaja Jani Ikonen Karikko-romaanistaan.  Musiikkipalkinnon sai puolestaan Pekka Kuusisto, karismaattinen monitaituri, joka on ennakkoluulottomasti työskennellyt musiikin eri tyylilajeissa klassisesta kansanmusiikkiin ja jazziin.  Hieno ele oli hänen kiitospuheensa omistaminen kesällä kuolleelle muusikolle ja säveltäjälle Henrik-Otto Donnerille.

    Paras osa tilaisuutta oli kuitenkin musiikkiesitykset palkintojen jakamisien väleissä.  Lavalla oli iso upea orkesteri ja esiintyjiksi marssi pohjolan eturivin esiintyjiä.  Oslossa kun oltiin, varsinkin Norja oli vahvasti esillä.  Aivan ensimmäiseksi esiintynyt laulaja/lauluntekijä Ane Brun (Norja) ei minua vielä sen kummemmin sykähdyttänyt, osaamisestaan ja hienosta esityksestään huolimatta.  Seuraavana iso lapsikuoro sekä Georg Riedel, joka on Ruotsissa asuva jazz-muusikko.  Riedel on säveltänyt musiikkia myös Astrid Lindgren -elokuviin ja niitä kuultiinkin tässä lapsikuoron potpurissa.

    Mutta sitten astuivat esiin pohjolan shamaanit.  Ensimmäisenä ja mielestäni häkellyttävimpänä, myös palkintoehdokkaana olleen Kimmo Pohjosen performanssi ”Särmä”.  Kimmo Pohjonen loihti jo lavalle tullessaan mystistä äänimaailmaa omalla äänellään ja eleillään.  Kun hän sitten pääsi harmonikkansa kimppuun, tuntui välillä kuin taivaat ja maat olisivat repeytyneet nyanssien vaihdellessa.  Osalle edustustehtävissä olleille pukuyleisön edustajille esitys saattoi aiheuttaa pieniä shokkeja.

    Seuraava shamaani tuli jälleen Norjasta, trumpetisti Nils Petter Molvaer.  Hän kuuluu siihen eliittijoukkoon, joka on ollut luomassa käsitettä nordic jazz.  Omaleimainen, elävä nordic jazz rakentuu perinteisen jazzin pohjalle yhdistellen siihen vaikutteita kansanmusiikista sekä pohjolan luonnosta.  Siinä on norjalaisilla muusikoilla ollut vahva panos alusta alkaen, tosin väittäisin, että nyt painopiste on siirtynyt Suomeen!  Oli miten oli, pohjolassa tehdään tämän päivän kiinnostavinta ja omaleimaisinta jazzia.  Molvaer edustaa tässä porukassa kokeilevaa siipeä, joka etsii vaikutteita myös elektronimusiikista.  Nyt esitetty teos, Glacial Speed, oli monipolvinen, vahvasti kolmen lyömäsoittajan loihtimaan rytmiikkaan pohjautuva kiehtova esitys.

    Gaala-illan päätti pohjolan ehkä tunnetuin shamaani, mystinen ja suggeroiva Mari Boine, hänkin norjalainen.  Mari Boine edustaa pohjolan alkuperäiskansoja musiikillisella panoksellaan, joka on sekoitus etnoa, jazzia ja jopa rockia.  Hänellä oli mukanaan oma kitaristinsa sekä lyömäsoittajansa, jotka yhdessä ison orkesterin kanssa loihtivat sadunomaista, hurjarytmistä äänimaailmaa Mari Boinen laulun taustalle.  Mari Boinen ääni on hyvin omaperäinen, mystinen ja omalla tavallaan lumoavan kaunis.  Hänen esiintymisensä on myös elävää, toisinaan kuin unessa silmät ummessa, toisinaan transsinomaiseen tanssiin räjähtävää.  Maahisten sukua. 

    Tällaiseen juhlalliseen tv-gaalaan oli saatu näin kattava näyttö pohjolan elävimmistä ja luovimmista musiikinlajeista.  Siinä oli kuitenkin vain pieni raapaisu pintaan, huippumuusikoita riittäisi pohjoismaissa useaan kokoillan konserttiin.  On kuitenkin varmaan vaan toiveunta, että joskus joku taho toisi lavalle tämäntasoisen ison orkesterin sekä vaikkapa kaikista pohjoismaista 2 - 3 muusikkoryhmää.  Ja että konsertti sitten lähetettäisiin suorana televisiosta kaikkien kuultavaksi.  Kas siinä olisi Pohjoismaiden neuvostolle haastava, mutta ei mahdoton tehtävä pohjolan kansoja yhdistäväksi, palkinnon arvoiseksi kulttuuriteoksi.

 Gaala on katsottavissa Yle Areenalla:  http://areena.yle.fi/tv/2040080