Kuvamuistoja vappupäivältä 1975

 
”Tuuli tuo aallon rantaan
tuuli aallon vie

ja vesi kaivertaa kiveen
vuosien tien.

Eivät toistu aaltojen muodot
vain liike on ikuinen

ja turha on muistella tuulta
joka katosi lauluineen.

Joka hetki tuo uuden laulun
joka hetki laulun vie

ja laulut kirjovat aikaan
ihmisen tien.

Kaikki muuttuu - vaan ei itsestään
sinä muutat kaiken - vaan et yksinään.

Kaikki muuttuu
kun moni tarttuu asiaan

ja ohjaa ikuisesti
muuttuvaista muuttumaan.”

(Matti Rossi: Laulu liikkeen ikuisuudesta)

Nyt rinnass' on lämpö, mi murtavi jään…

”Taas leivoset ilmassa leikkiä lyö,

Kevätvirsiä viidakko kaikaa.

Suli hanget ja nousi jo kukkien vyö.

Sinilaine jo lyö ja jo valkeni yö.

Nyt on toivoon ja lempeen aikaa.”
 
    On taas aika jättää muutamaksi kuukaudeksi hyvästit sille jäyhälle suomalaiselle, jollaisia me koko pimeän syksyn ja talven olemme olleet.  Nyt astellaan auringonvaloon uusina eurooppalaissuomalaisina: pukeudutaan iloisen kepeästi ja värikkään rennosti sekä tietysti käyttäydytään samoin.  Smalltalkki lentää ja nauru on herkässä ainakin nousuhumalan ajan.  Nautitaan lyhyestä valon ja lämmön juhlasta, keväästä ja kesästä.  Kohotetaan maljoja sille ja tälle ja varsinkin kesälle.  Tästä se lähtee…

    Toiset juhlivat vappuna rankemmin, toiset hillitymmin ja jotkut puuhailevat perinjuurin arkisia askareitaan.  Toiset juhlivat vappua kevään juhlana, toiset aatteen ylistämisen juhlapäivänä.  Toisilla on krapula vapun jälkeen, toisilla kädet ja selkä kipeinä pihatöistä.  Kuka mitenkin, vappu kuitenkin kaikilla.

    Itse olen ehtinyt juhlia vappua monin eri tavoin.  Nuorena siihen liittyi oleellisena osana juominen ja  rymyäminen kaupungilla kaveriporukassa.  Sitten oli aika jolloin siihen liittyi aatteen paloa, puheita, lippuja ja marsseja.  Monta vappua on vietetty kotona kaveripiirissä juhlien ja monta vappua myös ihan vaan kotona ilman sen suurempaa juhlimista.  Mutta jollain tavalla vappua on kuitenkin aina pyritty juhlistamaan, ainakin vähän kuohujuomaa, nakkeja ja perunasalaattia.  Ja tietysti simaa ja munkkeja.

    Haluan tänään päästä helpolla ja samalla nopeammin juhlimaan vappua, joten lainaan vuodentakaisesta blogikirjoituksestani pätkän vappuun liittyvää historiaa, koska ei sitä kuitenkaan kukaan enää muista (ja koska en halua kirjoittaa historiaa uusiksi):

    ”Keltit ja germaanit viettivät aikoinaan kesän alkamisen juhlaa toukokuun alussa. Kelteillä se kulki Beltane-juhlan nimellä. Saksassa vappuyö, valpurinyö, on kuulunut noidille.  Sieltä vappu on myös saanut nimensä: 700-luvulla eläneestä Valburg-abbedissasta.

    Keskiajalta lähtien vappua on juhlittu nimenomaan 1. toukokuuta, myös Suomessa. Päivä on Valburgin pyhimykseksi julistamisen päivä.  Tuo vanha juhlapäivä on ollut vapun juhlinnan perusta Suomessa, Ruotsissa, Saksassa, Virossa ja Latviassa.  Useimmat muut maat ovat omaksuneet vapun juhlinnan vasta 1800-luvun lopulla, jolloin työväenliike valitsi sen kansainväliseksi juhlapäiväkseen.  Yhdysvalloissa 1.5.1886 järjestetyissä mielenosoituksissa syntyi yhteenottoja virkavallan kanssa, seurauksena kuolleita.  Pariisissa 1889 kokoontunut työläisten Toinen Internationaali määräsi näiden uhrien muistoksi kansainvälisen muistopäivän 1.5.1890.  Täältä on lähtöisin vapun ja työläisten yhteenliittyminen.

    Suomalaisen vapun nykyiseen muotoutumiseen on vaikuttanut useita erilaisia asioita.  On tuo vanha Valburgin juhla sekä 1890 Toisen Internationaalin päätös.  Mutta paljon on myös vaikuttanut se, että kaupunkien säätyläiset pitivät 1800-luvulla vappua ruotsalaiseen ja eurooppalaiseen tapaan kevätjuhlana.  Porvarisperheissä nautittiin simaa, oli ulkoilmakonsertteja ja myös kesäravintolat avasivat ovensa.  Tähän säätyläisvappuun sulautui myös  ylioppilaiden kevätjuhlaperinne.  Ylioppilaiden vappuun kuului runsas syöminen ja juominen.  Vapunpäivästä tuli Suomessa työntekijöiden vapaapäivä vuonna 1944, ja virallinen liputuspäivä 1979, suomalaisen työn päivä.  Pohjoismaiseen tapaan myös Suomessa vapun juhliminen painottuu aattoon (aivankuin joulun, uudenvuoden ja juhannuksenkin).”

    Niin että heittäkää nyt vaan huoletta vapaalle, se on kaikille näin vappuna aivan sallittua, jopa suotavaa.

    Erinomaisen suurenmoista vappua kaikille - säätyyn, sukupuoleen tai ikään katsomatta!

”Nyt tunnen kuin sieluni siivet sais

Ja ma leivona nousta voisin.

Ja mun tahtoni talvesta ponnahtais

Ja mun riemuni oikean kaiun sais,

Ja ma oikea laulaja oisin!”
 
(Kevätsointuja, Larin Kyösti, P.J Hannikainen)

Hei rullaati rullaa

 Ja niin vappu joutui jo taas pohjolaan

Pohjaksi (vappunahan saa olla vähän pohjia) jonkun verran historiaa. 
Keltit ja germaanit viettivät aikoinaan kesän alkamisen juhlaa toukokuun alussa. Kelteillä se kulki Beltane-juhlan nimellä. Saksassa vappuyö, valpurinyö, on kuulunut noidille.  Sieltä vappu on myös saanut nimensä: 700-luvulla eläneestä Valburg-abbedissasta. 

Keskiajalta lähtien vappua on juhlittu nimenomaan 1. toukokuuta, myös Suomessa. Päivä on Valburgin pyhimykseksi julistamisen päivä.  Tuo vanha juhlapäivä on ollut vapun juhlinnan perusta Suomessa, Ruotsissa, Saksassa, Virossa ja Latviassa.  Useimmat muut maat ovat omaksuneet vapun juhlinnan vasta 1800-luvun lopulla, jolloin työväenliike valitsi sen kansainväliseksi juhlapäiväkseen.  Yhdysvalloissa 1.5.1886 järjestetyissä mielenosoituksissa syntyi yhteenottoja virkavallan kanssa, seurauksena kuolleita.  Pariisissa 1889 kokoontunut työläisten Toinen Internationaali määräsi näiden uhrien muistoksi kansainvälisen muistopäivän 1.5.1890.  Täältä on lähtöisin vapun ja työläisten yhteenliittyminen.

Suomalaisen vapun nykyiseen muotoutumiseen on vaikuttanut useita erilaisia asioita.  On tuo vanha Valburgin juhla sekä 1890 Toisen Internationaalin päätös.  Mutta paljon on myös vaikuttanut se, että kaupunkien säätyläiset pitivät 1800-luvulla vappua ruotsalaiseen ja eurooppalaiseen tapaan kevätjuhlana.  Porvarisperheissä nautittiin simaa, oli ulkoilmakonsertteja ja myös kesäravintolat avasivat ovensa.  Tähän säätyläisvappuun sulautui myös  ylioppilaiden kevätjuhlaperinne.  Ylioppilaiden vappuun kuului runsas syöminen ja juominen.  Vapunpäivästä tuli Suomessa työntekijöiden vapaapäivä vuonna 1944, ja virallinen liputuspäivä 1979, suomalaisen työn päivä.  Pohjoismaiseen tapaan myös Suomessa vapun juhliminen painottuu aattoon (aivankuin joulun, uudenvuoden ja juhannuksenkin).

Mistä sen tuolla kaupungilla sitten huomaa, että nyt on vappu?
No tietysti valtavasta ihmismassasta ja äänekkäästä juhlinnasta.  Keskustan kadut täyttyvät erilaisista kojuista, joissa myydään ilmapalloja, naamareita, serpentiinejä, torvia ja pillejä yms yms.  Ylioppilas- ja teekkarilakit on kaivettu esiin, samoin kevätvaatteet.  Kotiin on kannettu kassikaupalla simaa, munkkeja, tippaleipiä, nakkeja ja perunasalaattia.  Ja tietysti kuohuviiniä.  Näillä eväillä juhlivat lapsiperheet ja muut jotka haluavat viettää vappua kotona ystävien kanssa. Ravintoloiden terassit täyttyvät, oli sitten keli mikä hyvänsä.  On lupa irrotella, laulaa ja nauraa, puhua vieraiden kanssa, kuvitella olevansa rento eurooppalainen.  Aamuyöstä sitten kaduilla roskien seassa tarpoo väsyneitä juhlijoita.  Joku etsii tietä kotiin, joku jatkoille, joku ei edes tiedä minne.  Taksitolpan jonossa ja nakkikioskilla ärsytyskynnys alkaa olla nollilla, joku saa turpaansa, joku päätyy lasarettiin ja jonkun poliisi korjaa lepäämään.

Sitten vappuaamun ihanassa krapulassa lähdetään työväen vappujuhlaan kansanedustajan puhetta kuulemaan.  Tai Ullanlinnanmäelle.  Tai jonnekin muualle, kuitenkin brunssille johon kuuluu runsaasti kuohuviiniä.  Maljoja kohotellaan, useimmat varmaankin keväälle.  Ja edelleen on lupa kuvitella olevansa rento eurooppalainen.  Ja hyvä näin.  Onhan vapun jälkeen taas 363 päivää aikaa olla se tavallinen suomalainen jässikkä.  Mutta sitten tuleekin taas uusi vappu.

Erinomaisen Suurenmoista vappua kaikille - säätyyn, sukupuoleen tai ikään katsomatta!