Matera

      Erikoisin paikka, jossa olen käynyt, on Sassi di Matera.  Paikka tuntui olevan aivan jostakin muusta todellisuudesta.  Tunnelma oli sekoitusta eri aikakausista, mutta päällimmäisenä ehkä jokin useamman sadan vuoden taakse sijoittuva aistimus täysin vieraista oloista. 

    Matera on pieni, noin 60 000 asukkaan kaupunki eteläisessä Italiassa Basilicatan alueella.  Sassi di Matera on Materan kaupungin vanha osa.  Se on pisimpään asuttu paikka Italiassa, kaupungilla on ikää noin 10 000 vuotta. Sassi di Matera on rakennettu kapean jokirotkon seinämään kaivertamalla luola-asuntoja huokoiseen kallioon.  Julkisivuiltaan ne muistuttavat kuitenkin matalia kivitaloja.  Rotkon vastakkaisella rinteellä, kaikkein vanhimmalla alueella, näkyi tosin pelkkiä luola-asumuksiakin.

     Sassi di Materassa asuttiin alkeellisissa oloissa aina 1950 luvulle saakka, jolloin hallitus kielsi luolien asuinkäytön.  Sen jälkeen luolakaupunki jäi pitkäksi aikaa heitteille.  Sinne kerääntyi ja asettui monenlaista järjestäytyneen yhteiskunnan ulkopuolelle pyrkivää asukasta.  Nuorisoa kävi siellä viettämässä hillittömiä juhlia viikonloppuisin ja lomien aikana.  Paikkoja tuhottiin melkoisen surutta aina 1980 luvulle, jolloin luolakaupungin arvo ymmärrettiin.  1950 luvulla alueelta häädetyt asukkaat ja heidän jälkeläisensä, sekä myöhemmin myös muut halukkaat, jotka sitoutuivat säilyttämään asunnot entisöimällä ne, saivat lunastaa niitä nimelliseen hintaan.  Valtio antoi myös avustusta entisöintiin.  Aluetta onkin viime vuosikymmenet remontoitu ahkeraan asuin- ja matkailukohteeksi.

    Sassi di Matera valittiin UNESCOn maailmanperintökohteeksi vuonna 1993.  Kaupungissa on nykyisin myös liiketiloja sekä majoitus- ja ravitsemuspalveluita.  Materan vanha katedraali on peräisin 1200-luvun lopulta.

    Sassi di Materan alueella on kuvattu myös useita elokuvia. Raamattuun ovat pohjautuneet  Pier Paolo Pasolinin Matteuksen Evankeliumi (1964) sekä Mel Gibsonin The Passion of the Christ (2004).  Lisäksi siellä on kuvattu myös John Mooren The Omen (2006).

    Varsinaiseen kuuluisuuteen Sassi di Matera nousi kuitenkin vuonna 1979, jolloin siellä kuvattiin Carlo Levin kirjaaan Kristus pysähtyi Eboliin pohjautuva Francesco Rosin ohjaama elokuva.

 
    Carlo Levin kirjan pohjana ovat hänen omakohtaiset kokemuksensa äärimmäisen alkeellisissa ja kurjissa oloissa elävistä ihmisistä.  Ihmisistä, jotka yhteiskunta oli hylännyt, joilla ei ollut edes alkeellisia lääkäripalveluja, ei mahdollisuutta siedettävään hygieniaan ei ravitsevaan ruokaan.  Kylä, jossa nämä ihmiset asuivat, oli Aliano ja se sijaitsi Materan maakunnassa.  Sinne Carlo Levi karkoitettiin vuosiksi 1935-1936 fasismin vastaisen toimintansa vuoksi Benito Mussolinin fasistisen hallituksen toimesta.

 
    Carlo Levi oli lääkäri, kirjailija ja taidemaalari, kotoisin Torinosta.  Lääkärin opinnot suoritettuaan Levi ei ollut toiminut  lainkaan lääkärin ammatissa.  Alianossa  hän ei voinut kuitenkaan toimettomana katsella ympärillään olevaa määrätöntä kurjuutta, vaan yritti mahdollisuuksiensa mukaan auttaa ihmisiä.  Tehtävä oli toivoton, lääkkeitä ja välineitä ei ollut, olosuhteet mahdottomat ja ihmisten toivottomuus kurjuuden keskellä oli tehnyt asukkaista täysin kohtaloonsa alistuneita ja haluttomia edes näkemään mitään parempaa.

    Kokemansa ja näkemänsä pohjalta Carlo Levi kirjoitti kirjan Kristus pysähtyi Eboliin (1945).  Kirjan nimi juontuu tarinan päähenkilön karkotuksesta 1930 luvulla.  Karkotettava saapuu kaiken sivistyksen reunalla olevalle Ebolin juna-asemalle, josta hänen piti jatkaa vielä kauempana olevaan Gaglianon kylään.  Gagliano (keksitty nimi Alianolle) sijaitsi niin kaukana Jumalan selän takana, että kansantarinan mukaan Jeesuskaan ei arvannut jatkaa pidemmälle, vaan kääntyi Ebolista takaisin.

    Kirjan julkaisun myötä Alianon kurjuus tuli laajempaan tietoisuuteen, ja hallituskin huomioi tämän kyläpahasen olemassaolon.  Oloja saatiin vähitellen hivenen inhimillisiksi, mutta kurjuutta alkeellisissa oloissa saatiin kokea vielä pitkään.

 
    Sassi di Materassa elettiin siis myös kurjisssa slummimaisissa oloissa luolakaupungin sukemiseen 1950-luvulle saakka, kuten aiemmin kirjoitin.  Mutta tänä päivänä on kysymys aivan erilaisesta paikasta kuin 1950-luvulla.  Parhaiten tätä kehitystä kuvaa se, että Matera on ehdolla Euroopan vuoden 2019 kulttuuripääkaupungiksi.  Tämä olisi mielestäni upea palkinto Materassa tehdylle työlle!

  
    Ohessa linkki erääseen Materaa esittelevään videoon.
  http://www.youtube.com/watch?v=IyO5bHY-NuQ