Flamencon synnyinkehtona pidetään Andalusiaa, sekä erityisesti kaupunkeja Sevilla, Gadiz sekä Jerez. Mustalaiset toivat mukanaan flamencon joskus 1400 luvulla Intiasta. Musiikki sai matkan varrella vaikutteita ainakin persialaisilta, juutalaisilta ja maureilta. Flamenco on syntynyt ja muotoutunut siis varsinaisen kulttuurien sulattamon kautta. Aluksi flamenco oli pelkästään laulua, myöhemmin kehittyi tanssi. Vasta paljon myöhemmin tuli mukaan säestyksessä käytettävä kitara.
Flamenco pitää sisällään useita tyylilajeja, joiden erot löytyvät flamencon tärkeimmästä elementistä, rytmistä. Soleá, siguirias, tangos ja fandango ovat neljä perusrytmiä, näistä on kehittynyt lukuisia variaatioita erilaisilla aksentoinneilla. Nämä monimutkaiset rytmit ilmenevät parhaiten taputuksessa, joka on olennainen osa flamencoa. Säestysinstrumentteina flamencossa käytetäänkin yleisesti kitaraa, cajónia sekä kätten taputusta, joilla näitä rytmin aksentteja ilmaistaan.
1960 ja 70-luvuilta lähtien flamencoa on alettu kehittää nykyisin laajalti tunnettuun muotoon. Tästä uudesta flamencosta käytetään nimitystä nuevo flamenco (uusi flamenco). Nykyistä uutta flamencoa ei enää pidetä vain mustalaismusiikkina, sen taitajia ja kehittäjiä löytyy paljon laajemmalti.
Kitarasta on kehittynyt virtuoosimainen flamencon soolosoitin, merkittävimpänä kehittäjänä 26.2.2014 kuollut Paco De Lucia. Paco De Lucia, oikealta nimeltään Francisco Sánchez Gómez, syntyi Algecirasissa Espanjassa 27. joulukuuta 1947. Hänen isänsä oli romanitaustainen flamencokitaristi Antonio Sánchez. Olikin luonnollista, että musiikin keskellä kasvaneet Paco De Lucia ja kaikki hänen veljensä ryhtyivät myös soittamaan kitaraa, ja oppivat perusteellisesti niin flamencon moninaiset rytmit, kuin myös sen tunnemaailman sekä merkityksen.
1970-luvulla Paco De Lucia nousi uudistuneen soittotyylinsä ja virtuoosimaisen tekniikkansa ansiosta flamencokitaristien kärkinimeksi. Hän teki paljon yhteistyötä laulaja Camarón de la Islan kanssa esiintymällä konserteissa sekä äänittämällä useita albumeja. Flamencoon tuli mukaan aineksia klassisen musiikin puolelta, mutta erityisesti myös jazzista. Jazzin ja flamencon fuusiosta olivat parhaita esimerkkejä 80-luvun alun albumit, jotka syntyivät kolmelta kitaravirtuoosilta: Paco De Lucia, John McLauhlin sekä Al Di Meola.
Jorge Pardo oli myös yksi näistä flamencon ja jazzin taitavista yhdistäjistä, jotka tekivät yhteistyötä Paco De Lucian kanssa. Jorge Pardo on Madridissa 1955 syntynyt saksofonisti ja huilisti. Hän on työskennellyt useiden erilaisten kokoonpanojen kanssa ja luonut oman, tunnistettavan tyylinsä, jossa jazz-improvisaatiot soljuvat flamencorytmien kannattamina.
Flamenco elää ja voi hyvin nykyään myös nuorten espanjalaisten keskuudessa. Tämä eläminen tarkoittaa sitä, että flamenco ammentaa koko ajan uutta ja kehittyy siinä kuin muukin musiikki. Se ei ole suinkaan mikään vanha historiallinen kummajainen. Näin pohjoismaalaisena kesti toki oman aikansa, ennen kuin siihen alkoi päästä sisälle, mutta kärsivällisyys palkittiin.
Laitan tähän loppuun muutamia Youtube-linkkejä, jos vaikka sinuakin sattuisi kiinnostamaan tämä vahvasti elämän makuinen musiikin laji nimeltä flamenco.
Camaron De la Isla & Paco De lucia, Bulerias:
https://www.youtube.com/watch?v=VKtAhJPZS6o
Paco De Lucia, Cepa Andaluza:
https://www.youtube.com/watch?v=s4ZQ0J9aNmE
Paco De Lucia, Almoraima (Bulerias):
https://www.youtube.com/watch?v=pmps3Cc-5_0
Paco De Lucia, Fuente y Caudal:
https://www.youtube.com/watch?v=Hq0YFZ7lTN4
Jorge Pardo, Zapatito:
https://www.youtube.com/watch?v=M0p28YxPqkU
Miguel Poveda, El Alfarero:
https://www.youtube.com/watch?v=0HBB-EsLTfw&list=PL8I52MuaeooQ7XBpqmOD2_0CBExA6oSH3
Nina Pastori, De Boca En Boca:
https://www.youtube.com/watch?v=mY4ekeSmpyo
