Oli juhla ja juhannusilta

"Oli juhla ja juhannusilta
Ja koivut ja seppeleet,
Soi laulelot rantamilta
Ja helkähti säveleet."

(Erkki Kivijärvi 1882 - 1942)

    Muutama vuosikymmen taaksepäin, varsinkin maaseudulla, juhannukseen valmistautumiseen kuului suursiivous, huoneiden koristelu kukkasin sekä koivujen pystyttäminen ulos oven pieliin.  Aikaa kuvasti hyvin nuo Erkki Kivijärven riimit.  Itsekin muistan ja tunnistan kuvaukseen sopivan juhannuksen vieton. 
    Nykyään juhannukseen valmistautuminen useimmiten tarkoittaa ruokien ja juomien hankintaa marketista sekä Alkosta ja tietysti myös matkustamista ruuhkaisia teitä myöten mökeille tai muihin juhannuksenviettopaikkoihin.

    Juhannus on yksi niistä juhlista, joiden juhlinta huipentuu nykyisin jo aattoon, tarkemmin  aattoiltaan.  Johtuneeko siitä, että kun kovasti on valmistauduttu ja odotettu, pitää kaikki panna peliin heti kun mahdollista.  Juhlajuomat ovat oleellinen osa juhannuksen juhlintaa,  ne hoidellaan heti aattona, eivätpä sitten enää ole kiusana juhannuspäivänä.

    Tämä juopuminen ja myös meluaminen ovat toki kuuluneet juhannuksen viettoon jo vuosisatojen ajan, pakana-ajoista lähtien. Silloin niiden on uskottu tuottavan onnea ja karkottavan pahoja henkiä. Mitä enemmän juhannuksena juopoteltiin, sitä parempi tuli sadosta.  Tätä rataa tuo keskikesän juhla täällä pohjolassa siis vieläkin menee.  Perinteitä kunnioittaen, vaikka emme enää eläkään pakanuudessa emmekä usko noituuteen.  Yhteen kokoontumista, saunomista, kokkotulien polttamista, runsaasti ruokaa ja vielä runsaammin juomaa.  Ja kaiken kruunaa tietysti rantalava sekä juhannustanssit.

    Juhannusyöstä ja juhannustansseista on kirjoitettu kirjoja sekä tehty elokuvia (F.E. Sillanpään romaanin pohjalta Valentin Vaala: Ihmiset suviyössä, Hannu salaman romaanin pohjalta Eija-Elina Bergholm : Juhannustanssit) sekä lauluja (Juha Vainio: Juhannustanssit).  Lukuisten muiden lisäksi muumien ystävänä täytyy mainita myös Tove Janssonin Muumien Vaarallinen juhannus!  Juhannusaattoon ja yöhön liittyy valtava lataus: odotusta, odotusten täyttymystä, haikeutta, kaipausta, iloa, riehakkuutta, pettymystä ja tuskaa sekä muuta sanoin kuvaamatonta tunteiden kirjoa.  Kaikki tämä nousu- tai laskuhumalan aiheuttaman ylilyönnin väkevöittämänä.  On hyvin ymmärrettävää, että näitä tunteita on käytetty lukuisten teosten inspiraatioina.

  Sitten vielä se taianomaisuus joka juhannusyöhön liittyy...

 ****************

”Mitään suviyötä pohjolassa tuskin onkaan; on vain viipyvä, viipyessään hiukan himmenevä ehtoo, mutta siinä himmeydessäänkin on tuo sanalla sanomaton kirkastuksensa.”
(Frans Eemil Sillanpää: Ihmiset suviyössä 1934)

 

 ****************

 

 

 

 

(Pertti Hagelberg: Mielentiloja 2023)
 

 

 

 

 

 

Juhannuspäivä mökin pihamaalla

   
    Millaiset karkelot juhannusyönä lienee täällä pidetty?  Onko juhlakansa tanssinut kukkien katveessa, heinikon helmassa.  Maahiset, menninkäiset, keijut ja salaperäiset metsän neidot keskikesän valoisasta yöstä humaltuneet, taikojaan tehneet.  Ei jäänyt jälkiä pidoista, juhannuspäivänä luonto oli taas omillaan, kukat, heinät villiintyneinä.  Eikä ole viikate kajonnut pihamaan rauhaan, ei särkenyt vehreää idylliä.  Ei vielä, vielä tänään pihamaan valtias on Leucanthemum vulgare (Compositae).

Pikkuhiljaa juhannuksen viettoon

    Lumisateet hellittivät keskiviikkoon mennessä.  Yöpakkasiakaan ei enää varmuudella luvattu.  Nyt on siis hyvä hoitaa juhannusvalmistelut loppusuoralle.  Aamulla nostin ensin pelargonian kylpyhuoneesta takaisin pihalle.  Olisi tullut sanomista, jos yöpakkanen olisi tärvännyt vaimon silmäterän.  Vaimo tulee aatonaattona työviikon päätteeksi Helsingistä viettämään juhannusta ja antamaan seuraavan viikon ohjeet tavaroiden sijoittelusta.  Muuton jäljiltä tavarat vielä hakevat paikkaansa kuin se kuuluisa uuni, vai oliko se hella, siinä Päätalon romaanissa.

    Pihaa piti vähän siistiä.  Vuokrasin peräkärryn peräkärrynvuokrausfirmasta ja nostelin pari mahdottoman kokoista, puolilahoa puutarhatyökalulaatikkoa sen kyytiin.  Äijämäistä hommaa, ei mitään puuhastelua.  Kuorma päätyi Kiertokapulan puutavaran vastaanottolavalle.  Sitten taloyhtiön ruohonleikkurin kimppuun, pieni nurmikko tarvitsi kipeästi parturointia.  Pari vuotta sitten huokasin helpotuksesta kun kuvittelin että ei enää koskaan tarvitse leikata nurmikkoa.  No, tämä piha on paljon pienempi ja leikkuri erinomainen, ammattilaisten käyttämää mallia.  Ei tullut hikikään.

    Sitten muistin, että grilli puuttuu (siitäkös suuttuu)!  Juhannuksena täytyy ehdottomasti grillata, joten grillin ostoon.  Olin jo aiemmin saanut perusteltua vaimolle, että sähkögrilli olisi meille erinomainen vaihtoehto verrattuna kaasugrilliin ja varsinkin hiiligrilliin.  Siispä tulin kaupasta kotiin sähkögrilli auton takapenkillä.  Ei tulisi sanomista.

    Nyt ei enää puuttunutkaan muuta tärkeää kuin grillattava.  Juhannusviikon tarjouksena oli lähikaupassa Kabanossia hintaan 1,59, rajoituksena vain viisi pakettia per asiakas.  Hyllyn luona pitkään harkittuani päädyin kolmeen pakettiin: Original, Juusto ja Sinihomejuusto.  Enempää en uskaltanut ottaa, vaikka grillimakkara onkin juhannuksen kunkku (kuten jouluna kinkku).  Mutta eiköhän näilläkin jo aika pitkälle pärjätä.  Vaimon mieliksi otin vielä kunnon lohifileen.  Ja aivan vaan varmuuden vuoksi nappasin vielä paketin rypsiporsaan (minkäköhän näköinen sekin lienee) fileepihviä.  Grilli tykkää kun sillä grillataan!

    Huomiseksi jäi enää vain vähän paikkojen siivoamista.  Se on loppujen lopuksi aika vähän, mitä yksi mies viikon aikana ehtii sotkea.  Jos vielä amppelikukan kävisi tuohon ikkunan ulkopuolelle ostamassa?  Sen ansiosta saattaisi saada anteeksi monta väärään paikkaan laitettua tavaraa.  Ja ylipäänsäkin tulee vähemmän sanomista kun ostaa välillä kukkia.

    Oikein hyvää juhannusta kaikille, muistakaa grillata!

Onko juhannuksen jälkeistä kesää olemassa?

Pientä jutun tynkää

  Juhannuksen jälkeen on taas vähän tyhjä olo.  Jonkinlainen pienen pettymyksen tapainen tunne puskee tajuntaan.  Se ei johdu siitä, että juhannus sinällään ei olisi täyttänyt sille asetettuja odotuksia.  Ei, juhannus oli kaikinpuolin onnistunut.  Aattona iltaa viettämässä hyvien ystävien luona mökillä rauhaisan järven rannalla.  Sunnuntaina kävelyllä Hietaniemessä ja illalla Sound Of Music telkkarista.  Ei siis mitään valittamista juhannuksen sujumisesta. 

Tyhjän olon tunteen aiheuttaa tietysti se, että kesä on tullut taitekohtaansa.  Se kiivas, suorastaa hektinen kasvun aika luonnossa on ohi. Linnut ovat saaneet jälkikasvunsa, kukat ja muut kasvit ovat vaiheessa, jossa siementen ja hedelmien kypsyminen on alkanut.  Osa luontoa alkaa selkeästi valmistautua jo seuraavaan kasvukauteen.  Lintujen poismuuttokin on jo alkanut.  Jollakin ihmeellisellä tavalla tämä vaikuttaa myös meihin ihmisiin.

Onneksi tämä seesteinen kypsymisen ja täyttymisen kausi luonnossa kestää vielä tovin, ei syksy kuitenkaan vielä juhannuksesta ala.  Suomalaisilla lomakausi on parhaimmillaan.  Nyt on oikea aika nauttia kesän lämmöstä.  Kesästä ja lämmöstä voi kukin nauttia mieltymystensä mukaan, joko mökillä maaseudun rauhassa tai kaupungissa rannoilla ja puistoissa.  Tai sitten turistien mukana kauppatorilla ja lukuisilla terasseilla kahvin tai oluen kera.  Toki kesällä voi myös matkustella, lomallahan siihen on aikaa.  Kukin tavallaan, kesä kuitenkin kaikilla.

Eläkeläisenä kesän ohjelman suunnittelu muuttuu täysin.  Työelämässä mukana olevien pitää ladata kaikki lomaviikkoihin, eläkkeellä ollessa kesä on yhtä ja samaa kesää.  Viikoilla ei niin ole väliä, paitsi kun vaimolla sattuu olemaan työuraa jäljellä vielä muutama vuosi.  Se tietysti määrittää ajankohdan, jolloin voi vaikkapa  matkustella.  Mutta itse yritän nauttia eläkeläisen kesäisestä vapaudesta, yrittäjänä ollessa kun nuo lomat jäivät viimeisen parinkymmenen vuoden aikana tyystin pitämättä.

Eiköhän tuo pieni tyhjän olon tunne tästä taas karise.  Kesää ja lämpöä näyttää riittävän.  Ja turisteja kauppatorilla; sinne vaan sekaan.


                                                             * * * * * * * * *
  Jos luulet tämän kiinnostavan kavereitasi, ole hyvä, jaa alla olevasta painikkeesta.

Mittumaaria!

Yöt ovat valkeat, kuluvat kohta

  Juhannus kuuluu niihin juhliin, joiden juhlinta huipentuu jo aattoon, tarkemmin  aattoiltaan.  Johtuneeko siitä, että kun kovasti on valmistauduttu ja odotettu, pitää kaikki panna peliin heti kun mahdollista.  Juhlajuomat ovat oleellinen osa juhannuksen juhlintaa,  ne hoidellaan heti aattona, eivätpähän sitten enää ole kiusana juhannuspäivänä.

Tämä juopuminen, ja myös meluaminen, ovat kuuluneet juhannuksen viettoon jo vuosisatojen ajan, pakana-ajoista lähtien. Silloin niiden on uskottu tuottavan onnea ja karkottavan pahoja henkiä. Mitä enemmän juhannuksena juopoteltiin, sitä parempi tuli sadosta.  Tätä rataa tuo keskikesän juhla täällä pohjolassa vieläkin menee.  Perinteitä kunnioittaen, vaikka emme enää eläkään pakanuudessa, emmekä usko noituuteen.  Yhteen kokoontumista, saunomista, kokkotulien polttamista, runsaasti ruokaa ja vielä runsaammin juomaa.  Ja tietysti rantalava sekä juhannustanssit.

Juhannusyöstä ja juhannustansseista on kirjoitettu kirjoja sekä tehty elokuvia (F.E. Sillanpään romaanin pohjalta Valentin Vaala: Ihmiset suviyössä, Hannu salaman romaanin pohjalta Eija-Elina Bergholm : Juhannustanssit) sekä lauluja (Juha Vainio: Juhannustanssit).  Lukuisten muiden lisäksi muumien ystävänä täytyy mainita myös Tove Janssonin Muumit ja vaarallinen juhannus!  Juhannusaattoon ja yöhön liittyy niin paljon odotusta, odotusten täyttymystä, haikeutta, kaipausta, iloa, riehakkuutta, pettymystä ja tuskaa sekä sanoin kuvaamatonta tunteiden kirjoa.  Kaikki tämä nousu- tai laskuhumalan aiheuttaman ylilyönnin väkevöittämänä.  Ymmärrettävästi näitä tunteita on käytetty lukuisten teosten inspiraatioina.  Sitten vielä se taianomaisuus joka juhannusyöhön liittyy.

Muutama vuosikymmen taaksepäin, varsinkin maaseudulla, juhannukseen valmistautumiseen kuului suursiivous, huoneiden koristelu kukkasin sekä koivujen pystyttäminen ulos oven pieliin.  Nykyään juhannukseen valmistautuminen useimmiten tarkoittaa ruokien ja juomien hankintaa marketista sekä matkustamista ruuhkaisia teitä myöten mökeille tai muihin juhannuksenviettopaikkoihin.  Näistä molemmista valmistautumistavoista on itsellänikin runsaasti kokemuksia.  On myös ollut juhannuksia, joihin ei ole valmistauduttu oikeastaan juuri mitenkään.  Juhannus on vaan tullut ja mennyt, viime juhannuksenakin juhlinta oli sitä, että aattoiltana kävimme Seurasaaressa.

Useimmiten juhannusta on, tottakai, vietetty Suomessa.  Yksi juhannus on tullut vietettyä Tanskassa leirintäalueella asuntovaunussa, yksi silloisessa Neuvostoliitossa.  Kerran on juhannusta juhlittu Saksassa Wiesbadenin läheisyydessä, luonnon keskellä sijaitsevalla majalla, jossa saksansuomalaiset kokoontuvat juhannusjuhliinsa. Olimme siellä tuttavapariskunnan vieraina, ja se oli ihan miellyttävä kokemus.

 

Lähimmäksi suomalaista juhlintaa on päästy Ruotsissa.  Siellä olemme viettäneet muutaman ikimuistoisen juhannuksen Strängnäsissä, Mälaren rannalla, vaimon siskon kesäpaikassa.  Samalla mökkialueella asusti kesäisin myös muutamia muita suomalaisia perheitä.  Siellä aaton ohjelma kulki suunnilleen seuraavasti.  Päivällä käytiin rannalla sijaitsevalla juhlapaikalla pystyttämässä juhannussalko sekä koristelemassa tanssilava. Paikalle tuli sen jälkeen muutkin asukkaat, ja sitten kaikki isossa piirissä salon ympäri mitä kummallisempia lauluja laulaen!  

Kun sitten mökillä muut valmistelut oli tehty, koitti saunomisen aika.  Juhlajuomia tietysti piti siinä samalla myös maistella.  Illansuussa sitten kaikki sen tienpätkän varren asukkaat, noin kymmenkunta perhettä vieraineen, kantoivat pöydät ja tuolit tielle yhdeksi pitkäksi pöydäksi.  Pöydille asetettiin kauniit liinat ja ne koristeltiin kukkasin.  Sitten kukin kantoi koreissa omia herkkuruokiaan (gubbens sillröra!) ja juomiaan minkä pöytiin mahtui.  Siinä syödessä, juodessa ja vieraisiin pöytiin huudellessa kului mukavasti reilut pari tuntia.  Tämän jälkeen siirryttiin rantaan juhlapaikalle, jossa olikin jo tanssit sekä yleinen seurustelu lasin kilistelyineen hyvässä vauhdissa.  Yöllä sitten vielä mökin pihalla paistettiin lasten vaatimuksesta muutamat letut, aikuiset nauttivat yömyssyjään ja yhdessä ihmeteltiin juhannusyön ihanuutta.



”Mitään suviyötä pohjolassa tuskin onkaan; on vain viipyvä, viipyessään hiukan himmenevä ehtoo, mutta siinä himmeydessäänkin on tuo sanalla sanomaton kirkastuksensa.” 
(Frans Eemil Sillanpää: Ihmiset suviyössä 1934)

                                                          * * * * * * * * *
  Jos luulet tämän kiinnostavan kavereitasi, ole hyvä, jaa alla olevasta painikkeesta.