Waldemarin juhannusaatto

    Juhannusaattona 22.6.1962 Waldemar oli Somerniemen Ämyrillä.  Ämyri oli, ja on edelleen yksi legendaarisimmista tanssilavoista Etelä-Suomessa.  Ikää Waldemarilla oli siihen aikaan pari kuukautta vaille viisitoista vuotta.  Matka Somerolta oli taittunut äidin polkupyörällä, äiti ei tosin tiennyt missä poika pyörineen juhannusaattoa viettää.  Isän Simson-mopedilla matka olisi taittunut huomattavasti nopeammin, mutta sitä ei ollut lupa lainata, siitä olisi tullut sanomista.

    Päällään Waldemarilla oli melko uudet vaaleat teryleenihousut, edellisenä päivänä ostettu lyhythihainen postimerkkikuvioinen kesäpaita, sekä tietysti pikkutakki.  Matkan aikana housunlahkeissa oli pyykkipojat, jotta lahkeet eivät lepattaisi eivätkä likaantuisi hangatessaan pyörään.  Sisälle Ämyrille Waldemar oli pujahtanut kioskirakennuksen kulmalta aidan alta, paikka oli käyty enon kanssa katsastamassa jo aiemmin.  Kioskilla isompien poikien juttuja kuunnellessa, Bostonia poltellessa  ja Pommaccia juodessa tunsi itsensä paljon vanhemmaksi.  Välillä piti käydä lavan reunalla katsomassa orkesteria, joka soitti tangoa tangon perään.  Toki väliin mahtui jokunen valssikin.

    Juhannusaatossa on taikaa, ajatteli Waldemar katsellessaan viereisen metsikön puiden takana pulloistaan naukkailevia juhlijoita.  Kaikki tuntuivat olevat erityisen hyvällä päällä, mitä nyt jossain jotkut kovanaamat nahistelivat.  Miehet puhuivat kovaan ääneen ja naiset kikattivat.  Porukka metsikössä vaihtui koko ajan, kun toiset lähtivät tanssimaan tuli toisia koko ajan tilalle.  Ainoastaan silloin, kun lentävät tulivat autollaan portin edustalle ja kiersivät parkkipaikkaa, tyhjeni metsikkö nopeasti - kaikille tuli kiire tanssimaan.

    Sitten jossain vaiheessa, varmaan lähellä puolta yötä, yhden kymmenistä tangoista päätyttyä, tuli illan kuuluttaja lavalle.  Hän komensi kaikkia tulemaan lähemmäksi ja olemaan hetken aikaa hiljaa.  Ihmiset tulivatkin lähemmäksi arvellen jotain erityistä ohjelmaa olevan tulossa.  Mutta kuuluttajapa jysäytti melkoisen pommin: ”Someron Esan 23 vuotias seiväshyppääjä Pentti Nikula on hypännyt tänä iltana Kauhavalla maailmanennätyksen 494!  Somerolla on nyt maailmanmestari, eiköhän kolmenkertainen Eläköön-huuto ole paikallaan!”

    Ja kyllä Ämyrinmäki raikui, osa ihmisistä näytti kertakaikkiaan sekoavan.  Orkesteri kajautti Maamme-laulun kaiken hälinän taustalle.  Waldemarin päässä jyskytti: seipään maailmanennätys on naapurikylän miehellä, miehellä jonka hän oli monasti nähnyt kotipihallaan sekä urheilukentällä harjoittelemassa ja kilpailemassa.  Hän ei malttanut jäädä enää pidempään Ämyrille vaan haki portin ulkopuolelta pyöränsä ja lähti polkemaan kotiin päin.  Pyykkipojat unohtuivat lahkeista.

    Juhannusyö oli valoisa, jotkin yölinnut laulelivat ilokseen metsikössä.  Tunnelmat velloivat ja vaihtuivat Waldemarin päässä.  Sadunomainen taikayön tunnelma vaihtui välillä kiihkeään tanssilavan sykkeeseen.  Waldemar hyräili mielessään: ”Tanssin sun kanssasi aamuun, yö nyt on ihmeellinen, tanssin sun kanssasi aamuun, tanssin tangoa rakkauden”, vaikka hän ei tanssia osannutkaan.  Sitten taas iski tajuntaan Nikulan maailmanennätys 494.  Kilometrit kulkivat kuin huomaamatta, kotona olivat jo ikkunat pimeinä, kaikki nukkuivat, mitähän kello mahtaa olla?

    Kun Waldemar avasi varovasti keittiön oven, hän kuuli miten äiti nousi vuoteelta ja tuli keittiön suuntaan.  Ennen kuin äiti ehti kysyä, missä ihmeessä Waldemar oli ollut, Waldemar pamautti kovalla äänellä: ”Nikulapa hyppäsi maailmanennätyksen 494!”   Äiti katsoi hämmästyneen näköisenä Waldemaria ja makuuhuoneesta kuului isän ääni: ”mitä se oikein sanoo?”   Waldemar toisti äskeisen vielä vähän kovemmalla äänellä - sen jälkeen alkoi kuulua pikkusiskon itkua ja sitä myöten koko perhe oli hereillä. 

    Mutta olihan juhannusyö.
    Sen aattoillan Waldemar muistaisi pitkään.

Somerniemi Rules

 
Mikä on paikka, joka sijaitsee keskellä ei mitään ja jonne kokoontuu vuodesta toiseen kesälauantaisin parhaimmillaan jopa 6000 - 7000 ihmistä?  Se on Somerniemen kesätori!  Helsingistä Somerolle johtavan maantien varressa, muutama kilometri ennen Rauli Padding Somerjoen kotikulmia ja reilut kymmenen kilometriä ennen Someron keskustaa. Uskomaton paikka ja uskomaton tunnelma - se on itse koettava että sen käsittää. Itse käyn siellä ainakin pari kertaa kesässä, ensimmäiset kerrat joskus parikymmentä vuotta sitten.

Kesätorin historia alkaa jo vuodesta 1987.  Muutamien kylä äijien mielessä syntyi idea, somerniemeläiset puuhaihmiset Teemu Lindgren, Pentti Harjula sekä Kai Linnilä ja vaimonsa Kaari Utrio uskoivat idean toimivuuteen ja siitä se lähti.  13.6 1987 Hämeen läänin maaherra Risto Tainio avasi kesätorin ja loppu onkin sitten pientä mutta ihmeellistä historiaa.  Somerniemi-Seuran talkoolaisporukka pyörittää jo rutiinilla tätä rumbaa jossa on mukana tuhansia ihmisiä, satoja autoja ja 200 - 300 myyjää vihanneskauppiaista kirpputorimyyjiin.  Kun paikkaa lähestyy autolla Helsingin suunnasta, ei voi vahingossa ajaa ohi.  Maantien varret ovat täynnä pysäköityjä autoja jo satoja metrejä ennen toria.  Heti torin jälkeen on virallinen parkkipaikka, joka näyttää täydeltä ja kaaosmaiselta, mutta jollain ihme konstilla se toimii!  Autoja on siksi lähes kaaokseen saakka, koska tänne ei pääse muuta kuin omalla autolla.

Torilla kävijöistä suurin osa on tietysti lähialueen mökkiläisiä ja asukkaita.  Mutta niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, sinne tullaan varta vasten pääkaupunkiseutua myöten.  Tehdään ostoksia, juodaan kahvit, tavataan tutuiksi tulleita ihmisiä ja nautitaan tunnelmasta.  Ja sitten takaisin kotiin, jopa sadan kilometrin päähän.  Eräs ystäväni kertoi järjestäneensä Paimiosta bussiretken kesätorille, on se senverran erikoinen paikka!  Torilla on myös ohjelmaa.  Sinne on rakennettu ohjelmalava, jossa soi elävä musiikki, ja jossa myös Somerniemen Musiikkiteatteri esittää suosittuja musikaalejaan. Hattupäivää vietetään kerran kesässä, paras hattu palkitaan.  Ja tietysti Torineuvos valitaan.  Mutta loppujen lopuksi parasta ohjelmaa tarjoavat itse torillakävijät tuttavineen ja juttuineen. Ja on siellä saattanut törmätä vaikkapa presidenttiin, pääministeriin tai muihin politiikkoihin ja kansakunnan julkkiksiinkin.

Pakko vielä mainita, että torin kohdalta lähtee tie, jossa kivenheiton päässä sijaitsee yksi Suomen suositummista tanssilavoista, Ämyri!  Sielläkin on tullut vietettyä muutama lauantai-ilta unohtumattomissa tunnelmissa.
 
Että on se Somerniemi (nykyisin liitetty Someroon) ihmeellinen kylä.  Kun laskee kesäajan lauantaisin kesätorilla kävijät sekä illalla Ämyrillä kävijät yhteen, päästään sellaisiin ihmismääriin, että on siinä muilla Suomen kylillä tekemistä.  Ja tuskin tällainen ilmiö muualla voisi onnistuakaan.  Varsinkin kun nykyään kaikki lasketaan ja harkitaan tarkkaan, näin hullu idea ei varmaan menisi lävitse muualla.  Somerniemellä ja Somerolla on tätä hullua porukkaa onneksi riittänyt.  Ylpeydellä voin tunnustaa olevani somerolaisia.  Vietin täällä ensimmäiset viisitoista vuottani ja voin sanoa että ne olivat hienoja vuosia.

Mutta, jos ette vielä ole käyneet Somerniemen kesätorilla: menkää ihmeessä.  Tietoja Somerniemestä ja kesätorista löytyy osoitteesta

http://www.somerniemi.fi

 

                                                      * * * * * * * * *
  Jos luulet tämän kiinnostavan kavereitasi, ole hyvä, jaa alla olevasta painikkeesta.