Muutin Somerolta Espoon Tuomarilaan kesäkuun alussa 1963. Silloin elettiin letkajenkan kulta-aikaa ja Tuomarilan VPK:n talollakin eli Domin Brankkarilla oli letkattu maailmanennätys (näin kuulin). Minulle Domin Brankkarista muodostui yksi tärkeimmistä nuoruuteen liittyvistä paikoista.
Ensimmäinen orkesterini oli Peter Waldemar Quartet, soitin silloin tenorisaksofonia. Elettiin syksyä 1964. Domin Brankkari oli meidän harjoituspaikkamme jossa kokoonnuimme parikin kertaa viikossa hiomaan ohjelmistoamme. Pari kertaa bändissämme vieraili ”kultaisen trumpetin” mestari Yrjö Latva, joka oman yhtyeensä kanssa kiersi pääkaupungin tanssipaikkoja. Ykä alkoi ensimmäisenä kutsua minua nimellä Pepe. Erään treenirupeaman päätteeksi siemailimme hieman "Lumumbaa", se oli ensikosketukseni alkoholiin. Samana iltana poltin myös ensimmäistä kertaa tupakkaa julkisesti, siihen saakka olin vain harjoitellut salaa itsekseni. Poikuus ei sentään mennyt brankkarin tiloissa.
Kun sitten keväällä 1965 tuli The Down Walkersin aika, niin harjoituskämppämme oli Brankkarin vieressä noin sadan metrin päässä. Brankkarilla kävimme muutaman kerran soittamassa, ja jos meillä ei ollut keikkaa lauantaina niin yleensä kävimme tarkkailemassa vierailevia bändejä: Topmost, Eero ja Jussi, The Esquires ja mitä niitä nyt olikaan. Joka tapauksessa Domin Brankkari oli talvisin paikka johon tuli nuorisoa lähes koko läänin alueelta. Esiintyjät olivat aina aikansa kovimpia nimiä, heidän buukkaamisestaan vastasi jo kauan sitten edesmennyt Jukka Ranta.
Brankkarilla toimi myös Kino Tuomarila, näytöksiä oli muistaakseni kahtena iltana viikossa. Siellä tuli katsottua niin tanskalainen Pukki Paratiisissa kuin James Bondit ja länkkärit. Istuttiin eturivissä ja tupakkaa paloi! Brankkarin salissa pelattiin myös sulkapalloa ja Down Walkersien riveissä soittikin eräs lajin pohjoismainen nuortenmestari: laulusolistimme ja soolokitaristimme Jocke!
Mutta sitten, vuosikymmeniä myöhemmin....
Eilen illalla, 9.5.2024 uutisoitiin näkyvästi että entinen Tuomarilan VPK:n talo palaa ilmiliekeissä! Talo oli onneksi jo tyhjillään. Järkytykseni oli melkoinen, tuntui kuin minusta olisi repäisty iso ja tärkeä pala nuoruutta lopullisesti pois. Tuo Domin Brankkari oli minulle ja varmaan monelle muullekin aikalaiselle erittäin tärkeä paikka.
Nyt sitä ei enää ole - jäljelle jäi ainoastaan perustukset ja iso kasa hiiltä ja tuhkaa. Ja paljon muistoja.
(Alkuperäisten palokuvien lähde: IS)
