Viimeiset pari päivää ovat menneet ilman fb-päivitystä, twiittaamista ja bloggaamista! Kytkin itseni irti somesta, viihdytin (ja kiihdytin) itseäni ihan vain miettimällä kuluvan vuoden ensimmäistä puolikasta. Millaista tämä pioneerina asuminen täällä Jätkäsaaren kärjen tuntumassa on ollut. Eikä se koko aikaa niin kovin auvoista ole ollut. Nyt, kolmantena irtiottopäivänä, on aika kirjata ajatuksia muistiin.
Tähän asumisympäristön ankeuteen on alkanut tottua. Ihmismieli hassulla tavalla sopeutuu, kun varsinaisia vaihtoehtoja ei ole. Aamuvarhaisesta aina iltaan saakka kuuluu mitä erilaisempia työn ja työkoneiden ääniä. Näin kesäaikaan ne vielä korostuvat, kun parvekkeen ovea on pidettävä jatkuvasti raollaan. Päiväsaikaan kun sitten menee pihalle, on siellä pujoteltava kaikenlaisten koneiden ja kuorma-autojen välissä. Se auttaa, kun muistaa, että naapuritalotkin valmistuvat vähitellen ja sitä mukaa koneet ja rakennusmelu vähenevät. Itse asiassa viime viikon lopulla talomme kummallakin puolella olevat talot saatiin siihen kuntoon, että asukkaita on niihinkin jo muuttanut. Pihatyöt on sitten vielä erikseen, mutta eiköhän nekin kesän aikana ala valmistua. Hyvänä puolena alueen keskeneräisyydessä on se, että merinäköala säilyy vielä muutaman vuoden.
Kulkuyhteydet ovat sitten aivan oma lukunsa. Ratikkalinja 9 kulkee aivan tuosta vierestä, sen päätepysäkki on Länsiterminaalilla. Periaatteessa yhteydet ovat mainiot, mutta käytäntö on hieman toista. Takkuilu, tai toimimattomuus, johtuu tietysti laivaturistien massiivisesta määrästä, joka muutaman jakson päivästä tukkii ratikkalinjan totaalisesti. Kun siihen vielä lisätään joidenkin kuljettajien haluttomuus noudattaa aikataulun mukaisia lähtöaikoja, ei linjan toimivuudesta enää voida puhua.
On tietysti hyvä asia, että turisteja tulee runsain joukoin, ei siinä mitään. Ongelma syntyy, kuten viimeksi eilen aamulla sattui omalle kohdalle, kun ilman ostettua lippua tulevia turisteja jonottaa kuljettajalle maksamaan. Vuoron lähtöaika koittaa, mutta turistejahan riittää terminaalista, ja kuljettaja rahastaa ja kello käy. Lähtöaika oli ylitetty jo kymmenellä minuutilla, eli seuraavankin vuoron aika olisi jo lähteä. Se seuraava ratikka, kuten kolmaskin ratikka ehtivät jo tulla perään jonottamaan omaa vuoroaan, mutta kuljettaja edelleen jatkaa rahastamistaan. 12 minuuttia myöhässä kuljettaja vihdoin älysi sulkea ovet ja lähteä matkaan. Toisin sanoen se seuraavakin ratikka oli alusta alkaen myöhässä muutaman minuutin ja linjan vuorot sitä myöten sekaisin.
Se mikä tässä mättää, on se, että julkinen liikenne ei voi toimia turistien ehdoilla. Jätkäsaaressa asuu ja asioi (Verkkokauppa.com) jo nyt huomattava määrä ihmisiä, kuukausi kuukaudelta yhä enemmän. Heidän on voitava luottaa aikatauluihin jo työmatkaliikenteen vaihtojenkin vuoksi. Eikä ole aivan tavatonta sekään, että päätepysäkiltä turisteistä täyttynyt ratikka ajeleekin sitten pysähtymättä keskustaan jättäen paikalliset asukkaat pysäkeille odottelemaan josko seuraaviin mahtuisi.
Tosiasia on, että aikataulujen vuorovälit ovat aivan liian pitkät. Länsisataman kautta kulkevien turistien määrä kasvaa koko ajan. Samoin kasvaa Jätkäsaaren asukkaiden määrä. Koko tämä porukka on yhden ainoan raitiolinjan varassa. Vuoroja siis pitää ehdottomasti saada lisää ja myös kuljettajat ohjeistaa päätepysäkiltä nousevien matkustajien odottelemisesta aiheutuvien myöhästelyjen kitkemiseksi.
Liikkumisen ongelmia kärjistää lisäksi jalankulkijoiden kulkureittien onneton järjestely. Kun täältä lähtee kävellen Ruoholahden suuntaan, vaikkapa kauppareissulle, pitää kierrellä melkeinpä ympäri Jätkäsaaren. Kauppakassien kanssa kävellessä on melko turhauttavaa, kun joutuu tekemään useiden satojen metrien kierroksia, vaikka koti on tuossa aivan parinsadan metrin päässä suoraan edessä. En uskoisi olevan mahdotonta järjestää näitä kävely- ja pyöräilyreittejä järkevällä ja turvallisella tavalla. Se vaatisi ainoastaan hiukan yhteistyötä kaupungin ja rakennusfirmojen välillä. Rakennetaanhan tätä uutta Jätkäsaarta nimenomaan meille asukkaille. Ja meitä alkaa olla täällä jo melko paljon. Pitäisi siis meidät asukkaat jotenkin huomioidakin. Muutenkin kuin veronmaksajina.
Uudisasukkaan osa on aina ankeampi kuin myöhemmin valmiiksi rakennetulle alueelle muuttavien. Toisinaan vaan alkaa ottaa pannuun jotkin perustavaa laatua olevat asiat. Asiat jotka kaupunki voisi hoitaa huomattavasti paremmin, jos vain asukkaat haluttaisiin huomioida.
Tämä purnaus lienee vaikutusten suhteen aivan turha, ei se kenenkään kaupungin päättäjän korviin tai silmiin joudu. Mutta mitäpä siitä, oma mieli kuitenkin taas vähän keveni. Nyt vaan kuppi kahvia ja parvekkeelle katselemaan merelle. Siellä ne kesäiset elementit ovat: aurinko, meri, laivat ja lokit!
(Selasin blogikirjoituksiani taaksepäin ja huomasin, että eipä sieltä oikeastaan muita purnausblogeja löytynyt. Sitä vaan, että en minä niin kovin negatiivinen ihminen voi olla!) * * * * * * * * *
Jos luulet tämän kiinnostavan kavereitasi, ole hyvä, jaa alla olevasta painikkeesta.
