Jokainen tekee ratkaisunsa aina omien kokemustensa ohjaamina. Minulle on tullut tärkeäksi karsia kaikkia turhia rönsyjä elämästäni. Ravistelen itseäni kuin koira kylvyn jälkeen ja katson mitä roiskuu pois ja mitä jää jäljelle.
17.5 kävin edellisen kerran katsomassa, josko FB tarjoaisi jotakin kiinnostusta herättävää tai omaa eloani koskettavaa. No ei tarjonnut. Myöskään itselläni ei ollut mitään jaettavaa omasta pienestä maailmastani. Kaikki oleellinen sanottava oli sanottu jo ensimmäisinä FB-vuosinani. Kaikki peukkuja ansaitsevat postaukset oli peukutettu silloin kun niitä silmiini sattui. Oli siis sopiva ajankohta miettiä pärjäämistä ilman FB:n seuraa. Pärjättiinhän sitä ennenkin! Tulevana sunnuntaina yritän saada poistettua tietoni Facebookista.
FB:n jättäminen on yksi askel kohti sitä "onnellista olotilaa" jota tavoittelen lopuille täällä maan päällä vietettäviksi ajatelluille vuosilleni. Sitaatti kirjasta Muumipapan urotyöt on kaikessa yksinkertaisuudessaan puhutteleva:
”Maailma oli siihen aikaan suuri, ja pieni oli pientä paljon mukavammalla tavalla kuin nykyään ja sopi minulle paljon paremmin.”
Monenlaisia muitakin juttuja tuo itseni ravistelu on jo saanut roiskumaan. Pelkkä tavarapaljouden hävittäminen ympäriltäni on avartanut elintilaani aivan konkreettisellakin tavalla, ei pelkästään helpottanut mielen ahdistusta.
Kouluaikana alkaneen postimerkkikokoelman kasvattamisen lopetin Suomen täyttäessä 100 vuotta. Muutama viikko sitten pakkasin tuon kaiken kolmeen isoon muovilaatikkoon. Laatikot sain mahtumaan autooni jolla kuskasin ne naapurikaupungin Filatelistikerholle huutokaupalla euroiksi muutettaviksi. Huoneestani yksi nurkka vapautui muuhun käyttöön.
Kirpputorilla olen päässyt eroon suuresta osasta kirjoja joita en ole kokenut niin rakkaiksi että ansaitsisivat olla seuranani loppuun saakka. Näyttelyissäni myymättä jääneitä valokuvatauluja olen myös vähentänyt samaisella kirpputorilla. LP-levyt, lukuun ottamatta jazzia josta en pysty luopumaan, ovat nekin löytäneet uusia omistajia.
Mielestäni olen jo päässyt hyvin alkuun turhien rönsyjen karsimisessa. Mutta vasta alkuun. Ja mitä mahtaa tapahtua elämäni mittaisille rakkaille harrastuksille? Soittaminen, kirjoittaminen ja valokuvaus. Siinä onkin aihetta aivan omaan postaukseen myöhemmin tässä blogissani.
Waarin vinkkelistä tulee säilymään ainakin toistaiseksi.
