Elämä on sattumalta saatua

Lahden kartano sijaitsee Somerolla.  Keltaiseksi maalattu, kaksikerroksinen päärakennus on rakennettu v. 1803, ja sitä on uusittu v. 1899. Sen nykyinen, puhtaasti empiretyylinen asu ja muoto on arkkitehti Signe Lagerborgin käsialaa.

Vuonna 1792 J. R. de Pontin vanhin poika, majuri Mårten Reinhold de Pont lunasti Lahden muilta perillisiltä, ja rakennutti nykyisen päärakennuksen.  Majuri de Pontin aikana Lahdessa toimitettiin isojako (vv. 1790–96).

                                         * * * * * * *

 

Jonas Hagelberg (s. 1769. k. 19.02.1817) mainitaan Someron Lahden kartanon palkollisena ensi kertaa 1787-88.  On huomattava, että Joonaksella on sukunimi: Hagelberg.  Vielä tuohon aikaan sukunimi ei ollut kovinkaan yleinen, useimmiten se oli käsityöläisillä, kauppiailla ja sotilailla.  En ole löytänyt vanhempaa tietoa Joonaksesta, mutta vahva käsitykseni on, että Joonas on palvellut ruotusotilaana, ja sieltä on peräisin sukunimi. No, ehkä tämäkin selviää.
 
Joonas meni naimisiin Turusta kartanoon piiaksi 1790 muuttaneen Greta Andersdotterin kanssa.  Häitä vietettiin 18.11.1791. Isojaossa he saivat Ilolan torpan Lahden kartanosta.  Torpan koosta ja varustuksesta ei ole tietoa, mutta erään toisen torpan katselmuksessa  pidetty pöytäkirja antaa käsityksen siitä,  millainen somerolaisen kartanon torppa saattoi olla yli 200 vuotta sitten:  "Asuintupa, 12 vuotta sitten rakennettu, mäntyhirsistä, katto tuohesta ja maloista, välikatto laudoista, lattia palkeista, 10 kyynärää sekä leveydeltään että pituudeltaan, 5 kyynärää korkea, ovi rautasaranoilla ja kellolla varustettu; leivinuuniin ja lieteen on talosta saatu tiilet, pelti ja muut rautaesineet; 2 ikkuna-aukkoa; kaikki hyvässä kunnossa, vain kivijalka puuttuu". (1 kyynärä = 59,3802 cm.)  Lisäksi torpan rakennuksiin kuului vielä "pirtti eli leivintupa, navetta, lammasnavetta, riihi ja lato”.

Joonakselle ja Gretalle syntyi yhteensä 8 lasta, joista Henrik (s 10.10 1805) oli kuudenneksi vanhin.

Henrik Hagelberg jäi rengiksi Lahden kartanoon.  Hän avioitui 30.11.1834 Helena Eriksdotterin (s. 24.04.1807 Someron Wilukselassa) kanssa. Kuten tuohon aikaan oli tapana, lapsia syntyi useita, koska nykyisiä ehkäisykeinoja ei ollut.  Mutta lapsethan toki toivat leivän tullessaan, ja myös lapsikuolleisuus oli suuri.
 
Ensin syntyi Mathilda (03.08.1835), kaksi vuotta myöhemmin Karl August (02.08.1837), sitten Henrik Johan (08.03.1840), Maria (01.04.1842) sekä Jacob (21.03.1844).

Tuohon aikaan elettiin Suomessa jonkinlaista rauhaisampaa ajanjaksoa. Suomen sota oli käyty 1808 - 1809 ja sen seurauksena Suomi oli nyt osa Venäjän keisarikuntaa, autonomiaan pohjautuvana Suomen suurruhtinaskuntana.  Nikolai I oli Venäjän keisari ja Suomen suuriruhtinas vuosina 1825 - 1855.  Ruotsin ja Norjan kuninkaana oli Oskar I 1844 - 1859.
 
Elettiin syksyä 1846, syystyöt kartanon pelloilla oli tehty ja valmistauduttiin tulevaan talveen. Helena alkoi odottaa kuudetta lastaan, edellinen oli syntynyt kaksi vuotta aiemmin.  Lokakuussa perheen isä, Henrik, sairastui yllättäin ankaraan kuumeeseen, influenssaan.  Suomessa liikkui 1800-luvun alkupuolella tauteja, joihin ei oikein ollut kunnollisia  parannuskeinoja.  Tällaisia oli mm. aasialainen kolera, isorokko, punatauti ja influenssa.  Näinpä tämä kuumetauti koitui myös Henrikin kohtaloksi, hän kuoli 22.10.1846, vain 41 vuoden ikäisenä.  Vanhin lapsi Matilda oli tuolloin 11 vuoden ikäinen ja perheeseen oli keväällä tulossa kuudes lapsi.  Isku on varmaan ollut kova, mistä leipä lapsille.

Talvi kuitenkin meni, selvittiin jotenkuten seuraavaan kevääseen.  Tuolloin kohtalo tarttui taas kovalla otteella ohjaksiin.  Nuorimmat lapset sairastuivat lähes samanaikaisesti.  Ahtaissa tiloissa asuttaessa, yhden sairastuttua, oli mahdotonta estää taudin tarttumista muihinkin.  

Henrik Johan kuoli tuhkarokkoon 3.4.1847.  Ja aivan kuin se ei olisi riittänyt, kaksi viikkoa myöhemmin kuolivat kaksi nuorinta parin päivän välein keuhkokuumeeseen: ensin Maria 18.4.1847 ja perään Jacob 20.4.1847. Tämän kärsimyksen keskellä äiti Helena alkoi olla viimeisillään, uusi tulokas odotti syntymäänsä.  Synnytys tapahtui kaksi viikkoa edellisen lapsen kuolemasta, 2.5.1847.
  
Jotta tragedia olisi täydellinen, lapsi syntyi kuolleena.

                                  * * * * * * *
Äidin tuskaa ja epätoivoa on mahdotonta edes kuvitella, vajaassa puolessa vuodessa mailma kääntyi ympäri: meni mies ja neljä lasta.  Lapsista vain kaksi vanhinta jäivät henkiin.  Heidänkin elämänsä muovautui uudelleen, jäljet jäivät varmasti.  Karl Augustin selviäminen oli merkityksellistä tämän blogin kirjoittamisen kannalta.  Eipä olisi minua (tasan sata vuotta tuosta tragediasta syntynyttä) tätä kirjoittamassa, jos kohtalo olisi ollut vielä hitusen kovempi Henrikin ja Helenan perheelle.  He olivat esivanhempiani, minun sukuani: olen heidän hengissä selvinneen poikansa Karl Augustin pojanpojanpojanpoika.

Pienistä sattumista on ihmisen oleminen kiinni.




                                                    * * * * * * * * *
  Jos luulet tämän kiinnostavan kavereitasi, ole hyvä, jaa alla olevasta painikkeesta.