lauantai 6. heinäkuuta 2013

Eipä ollut ennen Spotifya.


  Olen tästä aiheesta maininnut jotakin jo aikaisemminkin  tuolla facebookin puolella: harmittaa, että Spotifya ei ollut keksitty jo 60-luvulla.  Minulle se oli aikaa, jolloin musiikin käyttö oli aktiivisinta, musiikki oli lähes tärkein elementti elämässä. Se rytmitti niin arkea ja puurtamista kuin juhlimistakin.  Vaikea kuvitella kaverien kanssa yhdessäoloa ilman että jonkinlaisesta vehkeestä musiikkia kuunneltiin ja usein siitä myös tietysti juteltiin.  Mitä uutta oli tullut Rollareilta, Kinksiltä tai Animalsilta.  Taikka Renegadesilta, joka oli aivan omalaatuinen ilmiönsä, sen aikainen kulttibändi.  Näitä uutuuksia oli mahdollista kuulla ainoastaan radiosta  harvakseltaan tulevista pop-ohjelmista.  Tai sitten jos oli varaa, niin voi ostaa LP-levyn jahka se tänne Suomeen saakka ehti.

Siihen aikaan olisi Spotify ollut kova sana.  Musiikkimaku ja mieltymykset olisivat laajenneet.  Olisi ollut mahdollista vähän rönsyillä, etsiä ja löytää uutta.  Ei olisi ollut pakko pysytellä vain siinä tutussa ja turvallisessa, jonka jo entuudestaan tunsi, koska budjetti ei sallinut epäonnistuneita kokeiluja.  Omaan musiikkimakuun olisi löytynyt ainakin bluesin konkareilta vaikka mitä, kun vain olisi niitä jostakin saanut kuunneltaviksi. Jazzkin jäi muutamiksi vuosiksi omalla kohdalla vähän kuin sivuraiteelle.  Syrjään siitä, mitä bändin kanssa soitettiin ja kaverien kanssa kuunneltiin.  Kaikkeen ei ollut varaa, musiikin kerääminen oli melko kallis harrastus.


Spotifyn pauloihin jouduin muistaakseni 2009.  Se oli jotenkin uskomaton kokemus: voiko tietokone todellakin avata tällaisen käsittämättömän runsaudensarven musiikin maailmaan!  Vieläpä aivan laillisesti ja pienellä rahalla!  Kyllä se voi.  Olen siitä lähtien rakennellut sinne soittolistojani eri genreistä.  Idea on ollut se, että kerään sinne 1 - 2 kappaletta mielenkiintoisilta, usein ennestään tuntemattomilta tekijöiltä.  Näiden kappaleiden kautta sitten pääsen kiinni laajemmin heidän tuotantoonsa ja sitten taas eteenpäin samankaltaisiin artisteihin, loputtomiin.  Nämä soittolistat ovat ainakin minulle ehdottoman tärkeitä, koska en millään voisi oppia muistamaan kaikkien uusien mielenkiintoisten bändien nimiä.  Mutta näin ne toimivat avaimina uusiin seikkailuihin.


Nyt eläkeläisenä ei enää millään ehdi kuunnella kaikkea sitä musiikkia, jonka Spotify tarjoaa, ja joka ansaitsisi tulla kuulluksi.  Vaikka toisaalta; eihän sitä ole ehtinyt lukea kaikkia lukemisen arvoisia kirjojakaan, vaikka kirjoja on ollut runsain mitoin saatavilla jo iät ja ajat. Vaikka taas toisaalta; kirjojen osalta se on tietysti ollut oma valintakysymys. (No nyt tämä alkaa jo kuulostaa Tevjen - Viulunsoittaja katolla - jahkailulta.)  Mutta kuitenkin, kyllä tänäpäivänä musiikin ystävällä on lähes rajattomat mahdollisuudet!  Ainakaan tämä asia ei ollut ennenvanhaan paremmin, liekö sitten loppujen lopuksi mikään ollut.


Kirjoitin tuossa kuukausi sitten jutun Saatanalliset riffit.  Minun on pakko tähän loppuun lisätä vielä yksi riffi tuolta celtic-musiikin maailmasta, se koukuttaa kappaleessa Tell God and the Devil.  Se on Solas yhtyeen hienolta albumilta Shamrock City.  Tähänkään yhtyeeseen en olisi tutustunut ilman Spotifyta!  Tämä linkki tosin vie YouTubeen, joka onkin taas ihan oman juttunsa arvoinen, musiikin aareaitta sekin:


http://www.youtube.com/watch?v=_-VvEXm4C8M&feature=Shore


 
                                                       * * * * * * * * *
  Jos luulet tämän kiinnostavan kavereitasi, ole hyvä, jaa alla olevasta painikkeesta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti