Historia on kumma asia. Ensinnäkin se alkaa yleensä kiinnostaa vasta siinä iässä, kun tulevaisuuteen ei enää tarvitse niin täysillä keskittyä. Me eläkeläiset olemme siitä hyvä esimerkki. Yksi historian kummallisuuksia on myös se, että hiukan kun kääntää tarkastelukulmaa, vinkkeliä, niin asiat alkavatkin tuntua erilaisilta, saavat aivan uusia ulottuvuuksia.
Otetaan nyt vaikka tämä meidän yhteinen historiamme Ruotsin kanssa. Aika, jolloin olimme osa Ruotsi-Suomea. Emme siis olleet Ruotsin vallan alla, vaikka jotkut mielellään asian niin ilmaisevatkin. Tämä tarkastelukulman muuttaminen tuli taas esiin tutustuessamme (melko pintapuolisesti tosin) Strängnäsin tuomiokirkkoon Ruotsissa käväistessämme. Heti alkuun muistutin itselleni, että kirkon varhaisempi historia kuuluu aikaan jolloin olimme osa tätä samaa valtakuntaa. Se historia on myös meidän, minunkin esivanhempieni historiaa.
Tuo pieni asia, pieni asennoitumisen muutos, sai kaiken tosiaan tuntumaan paljon läheisemmältä ja mielenkiintoisemmalta. Ei se tuntunut enää Ruotsin ja ruotsalaisten historialta, vaan omalta historialta. Erittäin vaikuttavan kirkon hiljentymistilassa istuessa alkoi toivoa, että olisipa vielä niin paljon vuosia jäljellä, että ehtisi paremmin näihinkin historian tapahtumiin perehtyä. Tapahtumiin, jotka ovat muokanneet meidän nykypäiväämme, elämäämme ja ympäristöämme. Tapahtumiin, joiden ansiosta olemme sitä mitä nyt olemme.
Kirkot ovat minulle sellainen asia, että niitä ei voi olla ihastelematta. Millaista historiaa ne pitävätkään sisällään, vuosisatojen aikana ne ovat jakaneet paikallisille asukkaille lohtua, turvaa, sivistystä ja muuta elämän sisältöä. Ja sen lisäksi ne vielä useinkin ovat erittäin kauniita ja ylväitä. Minusta on alkanut tulla kirkkohullu, vaikka olenkin tällainen kirkkoon kuulumaton pakana.
Olen tähän tiivistänyt muutamia Strängnäsin tuomiokirkkoon liittyviä asioita. Aihetta olisi paljon laajempaankin esittelyyn, mutta siihen ei minulta nyt löydy resursseja.
Strängnäsissä sijaitsee Strängnäsin hiippakunnan piispanistuin. Strängnäsin laajaan hiippakuntaan kuuluu yhteensä runsaat 46 000 henkilöä, jotka ovat ensimmäisen tai toisen polven ruotsinsuomalaisia. Esitteensä mukaan hiippakunta toimii siten, että ruotsinsuomalainen työ kehittyy, enemmistö ja vähemmistö kohtaavat rikastuttaen toisiaan kokemuksillaan.
Strängnäsin tuomiokirkon vanhimman osan ”ydinkirkon” rakentaminen alkoi vuonna 1250, ja täysin valmis se oli 1330-luvulla. Kirkko on kokenut useita tulipaloja, 1723 tulipalon jälkeen rakennettiin nykyinen barokkityylinen tornikuomu.
Kirkon pihapiirissä on Tuomiokapituli- eli Konsistoritalo, joka rakennettiin 1400-luvun lopulla. Siellä toimineessa katedraalikoulussa on opettanut mm. Olaus Petri (1493 - 1552), jota pidetään ruotsin kirjakielen isänä aivan kuten meillä Mikael Agricolaa (1510 - 1557) suomen kirjakielen isänä. Näitä kahta yhdisti myös kummankin opiskelu Saksassa Wittenbergin yliopistossa. Olaus Petri käänsi Raamatun ruotsiksi, Agricola puolestaan Uuden testamentin suomeksi. Olaus Petri tunnetaan myös tuomarinohjeistaan, jotka julkaistiin ensi kerran painettuina vuonna 1616. Nuo tuomarinohjeet ovat olleet lakikirjan johdantona niin Ruotsissa kuin Suomessa jo yli 360 vuoden ajan, olennainen osa pohjoismaista oikeusperinnettä.
Nämä molemmat uskonpuhdistuksen ja kirjakielen kannalta merkittävät henkilöt toimivat siis Ruotsin kuningas Kustaa Vaasan (1496 - 1560) aikana, molemmat olivat myös Kustaa Vaasan nimittämiä kanslereita. Kustaa Vaasa taas liittyy Strängnäsiin muun muassa siten, että hänet valittiin Ruotsin kuninkaaksi Strängnäsin valtiopäivillä 1523. (Kustaa Vaasa perusti Helsingin kaupungin 12.6.1550.)
* * * * * * * * *
Jos luulet tämän kiinnostavan kavereitasi, ole hyvä, jaa alla olevasta painikkeesta.
Onpa kaunis kirkko! Minusta on myös tullut kirkkohullu olematta kovin uskonnollinen. Ovat todellista kulttuurihistoriaa ja kertovat aina jotain siitä paikkakunnasta ja sen historiasta. Todella arvokkaita paikkoja. Välillä olen ajatellut sen olevan yksi niistä syistä, miksi maksan kirkollisveroa. Jos sillä pystytään pitämään edes vähän huolta näistä hienoista rakennuksista.
VastaaPoistaKiitos kommentista. Näitä kauniita kirkkoja kyllä riittää, olisipa vaan mahdollista useammin tutustua tällaisiin. Olen samaa mieltä, että kirkot ovat monessa suhteessa juuri nimenomaan kulttuurihistoriaa, ei pelkästään uskontojen ja kirkollisten asioiden historiaa.
VastaaPoista