Ajatus

    Hämärissä nurkissa ajatukset odottavat löytymistään.  Keskenjääneitä, kiellettyjä, syrjääntyönnettyjä, syntyessään mahdottomiksi koettuja.  Eivät pidä paljoa meteliä itsestään, viihtyvät hämärässä hiljaisuudessa. 

    Joskus joku, mielen hämäristä, vuosien takaa, muistuttaa olemassaolostaan.  Kokeilee, olisiko nyt parempi aika, voisiko pyörähtää eri asentoon vaikka ei aivan paikoilleen loksahtaisikaan.  Ja yllättäähän se aina, joka kerta, oudolla tuttuudellaan.  Tällainenko on päässäni alkunsa saanut,  aikansa kehittynyt, mutta uudelle tilaa tehnyt.

    Hyvä niitä on uudelleen kokeilla, pyöritellä mielessään, jotain lisätä ja jotain jättää pois.  Punnita niiden painavuutta uudessa valossa.  Tulee valmista tai ei.  Väkisin ei kannata vääntää, eivät ajatukset pakottamalla uutta muotoa saa.  Ajatusten maailmaa on yhtenäinen verkko, yksittäisistä ajatuksista kudottu.  Ajatuksella on aina muiden ajatusten tuki.

    Mitä minäkin näitä miettimään.  Nurkat täynnä elämän aikana kertynyttä, kesken jäänyttä, valmiiksi saamatonta.  Niillä ajatuksilla ei vuoria olisi siirrelty, ei maailmoja muutettu. 

    Mukava niitä kuitenkin joskus on päässään pyöritellä, tunnustella, ovatko miltään osin muuttuneet.  Ovatko vuodet silotelleet vai ovatko saaneet lisää ryppyjä tai karheutta.  Ovatko vuosia yksinäistä rataansa jolkottaessaan kokonaan väsähtäneet.  Koskaan ne eivät kuitenkaan enää aivan samoilta tunnu.  Vaikka kuinka omia ovatkin.