Mittumaaria!

Yöt ovat valkeat, kuluvat kohta

  Juhannus kuuluu niihin juhliin, joiden juhlinta huipentuu jo aattoon, tarkemmin  aattoiltaan.  Johtuneeko siitä, että kun kovasti on valmistauduttu ja odotettu, pitää kaikki panna peliin heti kun mahdollista.  Juhlajuomat ovat oleellinen osa juhannuksen juhlintaa,  ne hoidellaan heti aattona, eivätpähän sitten enää ole kiusana juhannuspäivänä.

Tämä juopuminen, ja myös meluaminen, ovat kuuluneet juhannuksen viettoon jo vuosisatojen ajan, pakana-ajoista lähtien. Silloin niiden on uskottu tuottavan onnea ja karkottavan pahoja henkiä. Mitä enemmän juhannuksena juopoteltiin, sitä parempi tuli sadosta.  Tätä rataa tuo keskikesän juhla täällä pohjolassa vieläkin menee.  Perinteitä kunnioittaen, vaikka emme enää eläkään pakanuudessa, emmekä usko noituuteen.  Yhteen kokoontumista, saunomista, kokkotulien polttamista, runsaasti ruokaa ja vielä runsaammin juomaa.  Ja tietysti rantalava sekä juhannustanssit.

Juhannusyöstä ja juhannustansseista on kirjoitettu kirjoja sekä tehty elokuvia (F.E. Sillanpään romaanin pohjalta Valentin Vaala: Ihmiset suviyössä, Hannu salaman romaanin pohjalta Eija-Elina Bergholm : Juhannustanssit) sekä lauluja (Juha Vainio: Juhannustanssit).  Lukuisten muiden lisäksi muumien ystävänä täytyy mainita myös Tove Janssonin Muumit ja vaarallinen juhannus!  Juhannusaattoon ja yöhön liittyy niin paljon odotusta, odotusten täyttymystä, haikeutta, kaipausta, iloa, riehakkuutta, pettymystä ja tuskaa sekä sanoin kuvaamatonta tunteiden kirjoa.  Kaikki tämä nousu- tai laskuhumalan aiheuttaman ylilyönnin väkevöittämänä.  Ymmärrettävästi näitä tunteita on käytetty lukuisten teosten inspiraatioina.  Sitten vielä se taianomaisuus joka juhannusyöhön liittyy.

Muutama vuosikymmen taaksepäin, varsinkin maaseudulla, juhannukseen valmistautumiseen kuului suursiivous, huoneiden koristelu kukkasin sekä koivujen pystyttäminen ulos oven pieliin.  Nykyään juhannukseen valmistautuminen useimmiten tarkoittaa ruokien ja juomien hankintaa marketista sekä matkustamista ruuhkaisia teitä myöten mökeille tai muihin juhannuksenviettopaikkoihin.  Näistä molemmista valmistautumistavoista on itsellänikin runsaasti kokemuksia.  On myös ollut juhannuksia, joihin ei ole valmistauduttu oikeastaan juuri mitenkään.  Juhannus on vaan tullut ja mennyt, viime juhannuksenakin juhlinta oli sitä, että aattoiltana kävimme Seurasaaressa.

Useimmiten juhannusta on, tottakai, vietetty Suomessa.  Yksi juhannus on tullut vietettyä Tanskassa leirintäalueella asuntovaunussa, yksi silloisessa Neuvostoliitossa.  Kerran on juhannusta juhlittu Saksassa Wiesbadenin läheisyydessä, luonnon keskellä sijaitsevalla majalla, jossa saksansuomalaiset kokoontuvat juhannusjuhliinsa. Olimme siellä tuttavapariskunnan vieraina, ja se oli ihan miellyttävä kokemus.

 

Lähimmäksi suomalaista juhlintaa on päästy Ruotsissa.  Siellä olemme viettäneet muutaman ikimuistoisen juhannuksen Strängnäsissä, Mälaren rannalla, vaimon siskon kesäpaikassa.  Samalla mökkialueella asusti kesäisin myös muutamia muita suomalaisia perheitä.  Siellä aaton ohjelma kulki suunnilleen seuraavasti.  Päivällä käytiin rannalla sijaitsevalla juhlapaikalla pystyttämässä juhannussalko sekä koristelemassa tanssilava. Paikalle tuli sen jälkeen muutkin asukkaat, ja sitten kaikki isossa piirissä salon ympäri mitä kummallisempia lauluja laulaen!  

Kun sitten mökillä muut valmistelut oli tehty, koitti saunomisen aika.  Juhlajuomia tietysti piti siinä samalla myös maistella.  Illansuussa sitten kaikki sen tienpätkän varren asukkaat, noin kymmenkunta perhettä vieraineen, kantoivat pöydät ja tuolit tielle yhdeksi pitkäksi pöydäksi.  Pöydille asetettiin kauniit liinat ja ne koristeltiin kukkasin.  Sitten kukin kantoi koreissa omia herkkuruokiaan (gubbens sillröra!) ja juomiaan minkä pöytiin mahtui.  Siinä syödessä, juodessa ja vieraisiin pöytiin huudellessa kului mukavasti reilut pari tuntia.  Tämän jälkeen siirryttiin rantaan juhlapaikalle, jossa olikin jo tanssit sekä yleinen seurustelu lasin kilistelyineen hyvässä vauhdissa.  Yöllä sitten vielä mökin pihalla paistettiin lasten vaatimuksesta muutamat letut, aikuiset nauttivat yömyssyjään ja yhdessä ihmeteltiin juhannusyön ihanuutta.



”Mitään suviyötä pohjolassa tuskin onkaan; on vain viipyvä, viipyessään hiukan himmenevä ehtoo, mutta siinä himmeydessäänkin on tuo sanalla sanomaton kirkastuksensa.” 
(Frans Eemil Sillanpää: Ihmiset suviyössä 1934)

                                                          * * * * * * * * *
  Jos luulet tämän kiinnostavan kavereitasi, ole hyvä, jaa alla olevasta painikkeesta.