Sarjassa on edetty viimeistä edelliseen toisen tuotantokauden jaksoon, onneksi tiettävästi kolmas kausi on vielä tulossa. Ei voi mitään, mutta Tremestä on tullut minulle lähes elämän kokoinen (ei kuitenkaan elämää suurempi) tunne-elämys. Sarja imaisee syövereihinsä vastustamattomasti, jakso jaksolta syvemmälle. Toisinaan aivan pelottaa, mihin tämä voi johtaa, mistä itsensä lopulta löytää. Ymmärrän kyllä, jos tämä kuulostaa hullulta. Tv-sarjoissakin meillä jokaisella on ”tämänsä”: minulla se on tämä Treme!
Sarja sijoittuu New Orleansiin, ajallisesti hirmumyrsky Katrinan (2005) jälkeiseen aikaan. Katrinan aiheuttamat mittaamattomat tuhot ja omaisuutensa menettäneiden ihmisten kamppailu elämään takaisin pääsemiseksi ovat sarjan ydintä. Ihmisiä on kuollut, ihmisiä on kadoksissa, rikollisuus rehottaa, ryöstöt, pahoinpitelyt ja murhat ovat jokapäiväisiä. Toiset palaavat, toiset lähtevät ja jotkut jäävät kellumaan tyhjän päälle jonkinlaiseen välitilaan. Epätoivoisesti yritetään palata takaisin olotilaan ennen Katrinaa. Tässä astuu kuvaan musiikki: muusikot ja orkesterit baareissa, klubeilla ja kaduilla. Musiikin avulla ja juhlimalla pyritään luomaan illuusio ajasta ennen Katrinaa, unohtamaan epätoivo ja rankka arkipäivä. Myös ruoka ja ruokakulttuuri on näkyvästi mukana. Kaikessa on vahva toden tuntu, tällaista se varmaan oikeasti on.
Sarjasta löytyy, tai oikeastaan siinä vyöryy päälle koko elämä, kaikissa sävyissään, kaikkine tuntemuksineen. On elämää ja kuolemaa, toivoa ja epätoivoa, selviytymistä ja luhistumista, yhteenkuuluvuutta ja eristäytymistä, vilpittömyyttä ja korruptiota. Hyvä ja paha on kaiken aikaa läsnä, arki ja juhla, todellisuus ja uskomukset. Ja kaiken päällä on musiikki. Musiikki, jossa nuo edellä mainitsemani elementit sekoittuvat. On perinteistä New Orleansia, on rappia, folkia, jazzia, funkia, kelttiä, klezmeriä, salsaa ja mitä ikinä eripuolilta maailmaa tulleet ihmiset ovat mukanaan tähän sulatusuuniin tuoneetkaan.
Sarjassa on mukana niin monia oikeita, aitoja muusikoita näyttelijöiden lisäksi, että turha heitä on tässä luetella. Tästä kaikesta runsaudesta johtuen heitä ei valitettavasti kuulla ja nähdä kuin lyhyinä katkelmina. Mutta ehkä juuri se jättääkin sen nälän tunteen, joka panee etsimään sitä musiikkia vaikkapa Spotifystä tai You Tubesta. Radion puolella sarjaa on erittäin ansiokkaasti taustoittanut Bluesministeri Esa Kuloniemi.
Mikä tämä ihmeellinen Treme sitten oikeasti on? Lyhyesti kerrottuna Treme on yksi New Orleansin vanhimmista kaupunginosista ja samalla Yhdysvaltojen vanhin musta kaupunginosa. Se on saanut nimensä ranskalaiselta Claude Treméltä, joka muutti New Orleansiin vuonna 1783 ja omisti osan alueesta noin kymmenen vuoden ajan. Kaupunki on toiminut kauppasatamana ja imenyt kulttuurivaikutteita niin Karibialta kuin Euroopasta, etenkin ranskalaista vaikutusta.
Kerrotaan, että jazz on syntynyt Tremen kaupunginosan Congo Squarella. Siellä orjat saivat sunnuntaisin harjoittaa rytmiin ja yhteislauluun perustuvaa musiikkiperintöään. Congo-aukio on nykyisin osa Louis Armstrong -puistoa. Vaskipuhaltimet kuuluvat oleellisesti New Orleansiin ja Tremeen. Sen näkee tietysti joka paikassa, missä elävää musiikkia soitetaan (ja sitä soitetaan lähes kaikkialla). Erityisesti sen näkee laskiaisen aikaan sijoittuvan Mardi Grasin juhlavissa ja elämää pursuavissa kulkueissa. Mustien Mardi Gras kunnioittaa mustine intiaaniheimoineen Yhdysvaltojen alkuperäisväestöä. Etelän intiaaniheimot tarjosivat aikanaan orjuudesta paenneille mustille turvapaikan, ja monet tämän päivän mustat intiaanit ovatkin heidän jälkeläisiään.
* * * * *
80-luvun alussa opiskelin jonkin aikaa Oulunkylän Pop/Jazz Musiikkiopistossa. Siellä jazzin historiaa opetti Jaakko Jahnukainen sekä Klaus Järvinen. He perehdyttivät meitä mm. New Orleans-musiikin saloihin. Rakastuin tuohon musiikkiperinteeseen jo silloin. Ihmekös tuo, koska torvet ja lyömäsoittimet ovat tuossa musiikissa vahvasti esillä ja ne ovat aina olleet minullekin läheisimmät soittimet (saksofoni/rummut). Tämän Treme-sarjan myötä on ”torvimusiikki”, puhallinsektiot, noussut taas uudelleen vahvasti pintaan omassa musiikkimieltymyksessäni. Funk ja rap on myös saanut aivan uusia ulottuvuuksia sarjan myötä. Spotifyyn keräämäni Treme-soittolista soi useimmiten, kun koneen ääressä istun. Haikeaa ajatella elämää Treme-sarjan päätyttyä.
Thank You For The Music, Treme!
http://www.youtube.com/watch?v=kkHhJzuCrbo
* * * * * * * * *
Jos luulet tämän kiinnostavan kavereitasi, ole hyvä, jaa alla olevasta painikkeesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti