Negatiivistä digiin

Kuvat bitteinä maailmalla

  Kyllä ennen oli helpompaa: valokuvatkin voi tallettaa kenkälaatikkoon ja kenkälaatikon vaatekomeron ylähyllylle.  Siellä ne olivat turvassa ja järjestyskin oli juuri sellainen millaiseksi sen edellisellä katselukerralla jätit.  Jos halusi olla oikein järjestelmällinen, niin silloin voi hankkia kirjakaupasta valokuva-albumin, ja kas, siinä ne pysyivät tallessa ja järjestyksessä sukupolvelta toiselle.  Jos oli ahkera kuvaaja, saattoi vuoden aikana kertyä uusia kuvia - hetkinen, keväällä syntymäpäivä- ja äitienpäiväkuvat, sitten kesälomakuvat, serkun hääkuvat ja vielä joulukuvat.  Niin yhteensä ehkä 50 kuvaa vuodessa, tarkoin harkittuja, tärkeitä muistoja.  Aivan hallittavissa oleva harrastus tuo valokuvaus oli, ennenkuin...

Mutta sitten tuli vuosi 1998, muistaakseni, ja ainakin minulla alkoi digi-aika, digi digi digi.  Silloin muuttui koko valokuva ja valokuvaamisen käsite. Kuvia alettiin räpsiä joka tilanteesta, ei tarvittu edes kissanristiäisiä.  Ja paljon, koska se oli ilmaista!  Sitten yritettiin tietokoneen pienellä näytöllä alkeellisella muokkausohjelmalla saada hyvännäköiseksi surkea kuva, joka oli otettu kehnolla digikameralla (joka kulutti melkein yhden pariston kuvaa kohti).  Eihän se tietenkään onnistunut, vaan lopputulos oli entistä surkeampi.  Tästä ainakin itselleni alkoi muutaman vuoden kestänyt aika, jolloin suhtauduin hyvin skeptisesti koko digikuvaukseen, vaikka se toisaalta kovasti kiinnostikin.  Kamera vaihtui useasti, kuvankäsittelyohjelmia tuli kokeiltua ja vähitellen alkoi hahmottua mistä oikein on kysymys.  Tähän tietysti  vaikutti myös se, että välineet kehittyivät huimasti.

Nyt tuosta digiaikaan siirtymisestä on kulunut suunnilleen viisitoista vuotta.  Asioita on tullut opittua, usein kantapään kautta: ei millään vaan jaksaisi lukea kaikkia ohjeita ja oppikirjoja joita alasta on kirjoitettu.  Muutama päivä sitten havahduin  uuteen ongelmaan: kuvia on kyllä hyvin varmuuskopioitu ja talletettu, mutta huomasin ihmeekseni että monista kuvista on sieltä metadatasta hävinnyt tietoa.  Kaikista ei löydy edes alkuperäistä kuvauspäivää, ainoastaa käsitellyn kuvan talletuspäivä.  Ikäänkuin se kuva olisi otettu silloin.  Ja sitten vielä, jotta sekavammaksi menisi, eri ohjelmissa on tämänkin suhteen eroja.  En sitten tiedä, onko jopa sillä merkitystä, että olen siirtynyt pc-koneista iMacciin.  Mene tiedä.

Olen nyt tässä vaiheessa päättänyt vakaasti, että vihdoinkin alan säilyttää alkuperäiset, käsittelemättömät otokset ihan omassa kansiossaan.  Näinhän meitä on jokaisessa oppaassa aina neuvottukin.  Otan niistä kiltisti kopion, jota sitten muokkaan ja talletan eri kansioon.  Löytyypähän sitten tarvittaessa kaikki kuvat ja kuvien tiedot alkuperäisessä muodossaan.  Lisäksi käytän kuvien varmuuskopiointiin maksullista palvelua, ovat sitten varmassa tallessa ja aivan eri paikassa kuin nämä käytössä olevat.  Ja jotta alkuperäisissä kuvissa olisi mahdollisimman paljon tietoa jota käyttää ja muokata, olen myös lopulta päättänyt opetella tuon ihmeellisen RAW-kuvauksen ja kuvien käsittelyn.

Siinä taas uusia haasteita ja tavoitteita.  Taidanpa syksyllä etsiä jonkun sopivan kurssin työväenopistosta.  Jos siellä muiden mukana innostuisi paremmin syventymään asioihin.  Ties vaikka saisi joskus jonkun hyvän kuvan aikaiseksi, voisi sitten laulaa kuin Hector: Kun tein suurteoksein.

Luulen myös löytäneeni aika sopivan alustan kuvablogeilleni: http://tiopepe.kuvat.fi/

                                                             * * * * * * * * *
  Jos luulet tämän kiinnostavan kavereitasi, ole hyvä, jaa alla olevasta painikkeesta.