”Taas leivoset ilmassa leikkiä lyö,
Kevätvirsiä viidakko kaikaa.
Suli hanget ja nousi jo kukkien vyö.
Sinilaine jo lyö ja jo valkeni yö.
Nyt on toivoon ja lempeen aikaa.”
On taas aika jättää muutamaksi kuukaudeksi hyvästit sille jäyhälle suomalaiselle, jollaisia me koko pimeän syksyn ja talven olemme olleet. Nyt astellaan auringonvaloon uusina eurooppalaissuomalaisina: pukeudutaan iloisen kepeästi ja värikkään rennosti sekä tietysti käyttäydytään samoin. Smalltalkki lentää ja nauru on herkässä ainakin nousuhumalan ajan. Nautitaan lyhyestä valon ja lämmön juhlasta, keväästä ja kesästä. Kohotetaan maljoja sille ja tälle ja varsinkin kesälle. Tästä se lähtee…
Toiset juhlivat vappuna rankemmin, toiset hillitymmin ja jotkut puuhailevat perinjuurin arkisia askareitaan. Toiset juhlivat vappua kevään juhlana, toiset aatteen ylistämisen juhlapäivänä. Toisilla on krapula vapun jälkeen, toisilla kädet ja selkä kipeinä pihatöistä. Kuka mitenkin, vappu kuitenkin kaikilla.
Itse olen ehtinyt juhlia vappua monin eri tavoin. Nuorena siihen liittyi oleellisena osana juominen ja rymyäminen kaupungilla kaveriporukassa. Sitten oli aika jolloin siihen liittyi aatteen paloa, puheita, lippuja ja marsseja. Monta vappua on vietetty kotona kaveripiirissä juhlien ja monta vappua myös ihan vaan kotona ilman sen suurempaa juhlimista. Mutta jollain tavalla vappua on kuitenkin aina pyritty juhlistamaan, ainakin vähän kuohujuomaa, nakkeja ja perunasalaattia. Ja tietysti simaa ja munkkeja.
Haluan tänään päästä helpolla ja samalla nopeammin juhlimaan vappua, joten lainaan vuodentakaisesta blogikirjoituksestani pätkän vappuun liittyvää historiaa, koska ei sitä kuitenkaan kukaan enää muista (ja koska en halua kirjoittaa historiaa uusiksi):
”Keltit ja germaanit viettivät aikoinaan kesän alkamisen juhlaa toukokuun alussa. Kelteillä se kulki Beltane-juhlan nimellä. Saksassa vappuyö, valpurinyö, on kuulunut noidille. Sieltä vappu on myös saanut nimensä: 700-luvulla eläneestä Valburg-abbedissasta.
Keskiajalta lähtien vappua on juhlittu nimenomaan 1. toukokuuta, myös Suomessa. Päivä on Valburgin pyhimykseksi julistamisen päivä. Tuo vanha juhlapäivä on ollut vapun juhlinnan perusta Suomessa, Ruotsissa, Saksassa, Virossa ja Latviassa. Useimmat muut maat ovat omaksuneet vapun juhlinnan vasta 1800-luvun lopulla, jolloin työväenliike valitsi sen kansainväliseksi juhlapäiväkseen. Yhdysvalloissa 1.5.1886 järjestetyissä mielenosoituksissa syntyi yhteenottoja virkavallan kanssa, seurauksena kuolleita. Pariisissa 1889 kokoontunut työläisten Toinen Internationaali määräsi näiden uhrien muistoksi kansainvälisen muistopäivän 1.5.1890. Täältä on lähtöisin vapun ja työläisten yhteenliittyminen.
Suomalaisen vapun nykyiseen muotoutumiseen on vaikuttanut useita erilaisia asioita. On tuo vanha Valburgin juhla sekä 1890 Toisen Internationaalin päätös. Mutta paljon on myös vaikuttanut se, että kaupunkien säätyläiset pitivät 1800-luvulla vappua ruotsalaiseen ja eurooppalaiseen tapaan kevätjuhlana. Porvarisperheissä nautittiin simaa, oli ulkoilmakonsertteja ja myös kesäravintolat avasivat ovensa. Tähän säätyläisvappuun sulautui myös ylioppilaiden kevätjuhlaperinne. Ylioppilaiden vappuun kuului runsas syöminen ja juominen. Vapunpäivästä tuli Suomessa työntekijöiden vapaapäivä vuonna 1944, ja virallinen liputuspäivä 1979, suomalaisen työn päivä. Pohjoismaiseen tapaan myös Suomessa vapun juhliminen painottuu aattoon (aivankuin joulun, uudenvuoden ja juhannuksenkin).”
Niin että heittäkää nyt vaan huoletta vapaalle, se on kaikille näin vappuna aivan sallittua, jopa suotavaa.
Erinomaisen suurenmoista vappua kaikille - säätyyn, sukupuoleen tai ikään katsomatta!
”Nyt tunnen kuin sieluni siivet sais
Ja ma leivona nousta voisin.
Ja mun tahtoni talvesta ponnahtais
Ja mun riemuni oikean kaiun sais,
Ja ma oikea laulaja oisin!”
(Kevätsointuja, Larin Kyösti, P.J Hannikainen)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti