Ajattelin vaipua puolittaiseen syyshorrokseen.
Talvihorros on kaikille tuttua. Se on ominaista tietyille eläinlajeille. Horroksen käsitettä tulisi kuitenkin laajentaa, sillä olen tullut siihen tulokseen, että tietynlaisille ihmisille puolittainen syyshorros on ainakin suotavaa ellei nyt ominaista. Itse tunnen tällä hetkellä olevani juuri tuollainen tietynlainen ihminen. Jos kokeiluni onnistuu, pitää harkita horrostilan käyttöä myös talvisin, keväisin ja kesäisin.
En ole vielä aivan varma, mitä puolittaiseen syyshorrokseen kuuluu. Olen kuitenkin ajatellut, että siihen kuuluisi ainakin ylenpalttinen löhöily sohvalla, kaikinpuolinen lorviminen ja velttoilu sekä mitäänaikaansaamattomuus. Jos vaimoni sattuu tämän lukemaan, niin hän varmaankin kysyy minulta, että ”miten se nyt sitten mukamas poikkeaa nykyisestä olotilastasi”. Minä puolestani menen todennäköisesti sanattomaksi tai ainakin vastauskyvyttömäksi.
No tuohan oli vasta se toinen puoli puolittaisesta syyshorroksesta. Siihen toiseen puoleen, siihen aktiivisempaan, kuuluisi runsaasti lukemista ja elokuvien katselua. Lisäksi myös sopivina annoksina musiikkia, mieluiten 50-60 lukujen jazzia. Yritän säätää aivoni toimimaan vain yhteen suuntaan, sinne inputin puolelle. Outputin puolella olisi hyvin hiljaista. En kirjoittelisi nerokkaita blogipostauksia, en kävisi säkenöiviä keskusteluja twitterissä ja hyvin laiskasti ja flegmaattisesti päivittelisin facebookkiakin.
Yrittäisin ainoastaan imeä itseeni uusia ajatuksia ja ideoita, hyvin veltosti tietysti. Kaikenlaisia vaikutteita, tarinoita, mieli-, kieli-, valo-, elo-, haave- ja unikuvia. Jos aivot alkavat turvota liikaa, päästelen pikkaisen höyryjä käymällä kävelylenkillä tai sadekelillä tekemällä kyykkypunnerruksia eteisen käytävällä.
Tämä on nyt tällainen salainen ja epätieteellinen ihmiskoe. Seurauksista ei ole minkäänlaista tietoa. Pitäisiköhän varmuudeksi kirjoittaa perheenjäsenille joutomiehen testamentti, viimeiset järkevät(?!) ajatukset ennen suurta arvaamatonta. En myöskään tiedä kauanko tähän puolittaiseen syyshorrokseen laskeutumiseen ja siinä viipymiseen kuluu aikaa. Kuluuko siihen päiviä - viikkoja - vai kuukausia? Hamstraamani kirjapino ainakin on melko korkea, digiboxissa useita elokuvia ja spotify täynnä musiikkia.
Lupaan kuitenkin antaa väliraportteja, jos sattuu huvittamaan. Ehkä ainakin loppuraportin. Ja ainahan on mahdollista että koko tämä minun kokeiluni on tuomittu epäonnistumaan. Jos näin käy, jatkan näitä hölmöilyjäni entiseen malliin.
Ei muuta kuin Lasse Mårtensonin sanoin: Laiskotellen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti