Puolittainen syyshorrokseni jatkuu. Tai ehkä se ei ole vielä edes päässyt kunnolla alkuunkaan, koska tuli pakottava tarve saada kirjoittaa jotakin tänne blogiin. Olkoon tämä nyt sitten sellainen väliraportti, jonka lupasin antaa.
Myönnettäköön, että vähän on helpottanut, kun on itselleen vakuuttanut kaiken olevan vapaaehtoista. Ei ole pakkoa mihinkään, mitä ei halua. Tulee mietittyä, että haluanko minä tehdä tätä, haluanko minä mennä tuonne - mitä minä ylipäätään haluan? Sepä ei olekaan niin helppo selvittää kuin luulisi.
Olen sentään saanut suunnitelmani mukaan jotain jo luettuakin.
Työn alla on Julia Cameron. Sen kanssa meneekin ehkä jokunen aika. Ei ehkä kuitenkaan kahtatoista viikkoa, kuten kirjan tunnollisen lukemisen harjoitustehtävineen pitäisi kestää. Saa nähdä löytyykö minulta kätkettyjä voimavaroja, jännää.
Sen sijaan viime viikolla sain luettua loppuun Granta 1., jonka teemana oli ruoka. Novelleista osa oli sellaisia rakenteeltaan ja sisällöltään, että ne jättivät vähän sekavan tunnelman. Mutta muutama jäi erityisesti mieleen. Parhaiten Taiye Selassin Afrikkalaistyttöjen seksielämä. Siina tunnelma oli hyvin tiheä, henkilöt ja tapahtumat olivat aivan iholla, melkein voi aistia Afrikan. Nuorelle afrikkalaistytölle, äitinsä jättämälle ja enonsa luona asuvalle, paljastuu kerros kerrokselta ihmisten todellinen olemus, elämän raakuus, muutamaan päivään sisältyvien hetkien aikana. Myös Doris Lessingin Kanat ja Kananmunat, joka sekin sijoittui Afrikkaan sekä Pirjo Hassisen Äyriäisbuffet erottuivat joukosta edukseen.
Luin myös Teeman ”Lue ja kirjota paremmin” -numeron. Melkoista sillisalaattia, mielenkiintoisimpia Ilkka Malmbergin kirjoitus jossa pohdittiin sitä, mitä me tarkoitamme, kun sanomme lukeneemme jonkin kirjan. Se voi tarkoittaa sanojasta riippuen kovinkin erilaisia asioita. Unto Hämäläinen kirjoitti kirjapäiväkirjan pitämisestä. Hän oli pitänyt kirjaa lukemisistaan 48 vuoden ajan, aloitti yhteiskouluun mennessään ja muistiinpanot löytyvät tällä hetkellä 3670 kirjasta! Oli siinä Teemassa jokunen muukin aivan hyvä juttu - kannatti se kahlata lävitse.
Innostuin tuosta Unto Hämäläisen kirjoituksesta sen verran, että rupesin laatimaan jonkinlaista luettujenlistaa retrospektiivisesti, 10-vuoden jaksoina. Aika mielenkiintoista, pikkuhiljaa muistuu mieleen kirjoja sekä ajankohtia, ja joistakin jopa paikkoja, joissa on niitä lukenut. Lähinnä tietysti mieleen muistuu kirjoja, jotka ovat tavalla tai toisella tehneet vaikutuksen. Jonkinlaiseen alkuun pääsin, ja huomasin, että monia kirjoja pitäisi ottaa uudelleen luettavaksi.
Sunnuntaina katsoin nauhalta Aale Tynni - Tarinain lähteellä. Runoilija, kirjailija, akateemikko Aale Tynni kertoi elämästään ja urastaan sekä yleensä runoudesta. Puhutteleva dokumentti. Mieleen nousi vahvasti halu voida kääntää aikaa taaksepäin - miten erilaisiin asioihin elämässä sitä nyt osaisikaan kiinnittää huomionsa ja ohjata tarmonsa. Tuntuu, että on kuluttanut vuotensa aivan tyhjään, tyhjien ja turhien asioiden perässä juoksemiseen. Aale Tynni oli hieno ihminen.
Sunnuntaina myös ajeltiin Lohjalla sekä poikettiin Kasvihuoneilmiössä Sammatissa. Kasvihuoneilmiössähän on kaikkea mahdollista vanhaa ja vähän uudempaakin tavaraa. Vanhoja kaappeja ja hyllyjä katselen ja ihailen aina siellä käydessäni. Nyt tajusin kurkistaa erään kirjakaapin lasioven taakse, ja sieltä löytyi Saima Harmajaa: Hunnutettu, Huhtikuu, Sateen jälkeen ja Kaukainen maa. Innostuin niin, että ostin ne pois! Taas vähän lisää luettavaa.
Tänään sain luettua Albert Camusin Sivullisen. Outo tarina ja kuitenkin jotenkin tuttu ajatusmaailma. Meitä on varmaan maailmassa monta, jotka ovat joutuneet tavallaan ulkopuolisiksi seuraajiksi oman elämänsä suhteen. Muut pyrkivät määrittämään meitä, meidän tekojemme motiiveja ja ajatuksiamme. Meitä itseämme ei oteta huomioon, meidät sivuutetaan. Olemme oppineet sen sietämään ellei peräti hyväksymään, koska sitä tapahtuu jokatapauksessa - meistä riippumatta.
Näin ovat kuluneet alkupäiväni sykyisessä puolihorroksessa. En malttanut kokonaan olla kirjoittamatta ja on tuonne facebookkiinkin jotain tullut laitettua. Katsotaan mitä tapahtuman tulee, Kirjamessut kohta ja Waldemarikin kuiskuttelee taas korvaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti