Kävin päiväkävelyllä Arabianrannassa, kamera tietysti mukana. Kuljin näissä maisemissa joskus 70-luvulla käydessäni Lammassaaressa joissakin seminaareissa. Niistä ajoista ranta on muuttunut melko lailla. Kerrostaloja on noussut runsaasti, mutta väljyyttä on silti jäänyt. Taloja ja pihoja olisi ollut mukava kuvata, mutta nyt ei ollut niin paljoa aikaa. Kuviin tarttui syksyä sekä jotakin Iittalan tuotantoa.
Ihan aluksi olisi mieleni tehnyt muuntua pieneksi - aivan peukaloiseksi. Olisi voinut päästä äänekkäästi matkasuunnitelmia tekevien hanhien matkaan.
Arabian rantapuistoon saapui myös ryhmä Taideteollisen korkeakoulun opiskelijoita filmikameroineen, jalustoineen ja muine tarvikkeineen. Tulevia elokuvantekijöitä.
Vanhankaupunginkoski pudottaa vettä, jonka pinnalla kelluu runsaasti keltaisia puiden lehtiä.
Koskipuiston kujat ja museorakennukset ovat saaneet runsaasti lisäväriä syksyisistä puista.
Hämeentien varrella osa puista näyttää jo hyvin paljailta.
Arabiakeskuksen Iittalan tehtaanmyymälässäkin hehkuivat värien rytmit. Nämä värit pitävät pintansa pidempään kuin myymälän ikkunoista näkyvien puiden väriloisto.
Upeita syksyisiä kuvia! Lammassaari contra Arabianranta ovat mahtava yhdistelmä. Kävin piknikillä Lammassaaressa loppukesästä ja totesin jälleen, miten upea tuo pitkospuureitti sinne on.
VastaaPoistaEn ole tutustunut noihin pitkospuihin, olen vain kuullut niistä. Silloin 70-luvulla ei ollut pitkospuita, ainoastaan epämääräinen, paikoin niljakas polku pään yläpuolelle ulottuvassa ruovikossa. Melkein piti auringon mukaan suunnistaa. Mutta saaressa parannettiin maailmaa (vaikkei se tänäpäivänä ehkä siltä näytäkään).
PoistaVoi ei miten ihana ruska siellä!! Yksi parhaimmista asioista pohjosessa. Ja kestää niin vähän aikaa ennen kun kaikki muuttuu ruskeeksi ja sitten valkoseksi.
PoistaElsa, laitoinkin näitä kuvia ihan sinua varten/sinun kiusaksesi, kun ne nyt tänäkin syksynä jäävät sinulta väliin!
Poista