Uudenvuoden yksinpuhe(lu)

    Hieman pessimistinen katsaus tulevaan

    Taas alkaa uusi vuosi.  Niitä on kertynyt omalle kohdalle jo melkoinen määrä.  Uusia vuosia, jolloin on kuvitellut tekevänsä asioita viisaammin, taitavammin ja paremmin kuin päättyneenä vuotena.  Vuoden vaihtuminen on aina ollut kuin siirtymistä uudelle, korkeammalle tasolle.  Kun siinä on taas harpponut vuoden eteenpäin, on jälleen aika nousta seuraavalle tasolle.  Taas kokeneempana ja viisaampana.  Vuosikymmenien myötä tuota kokemusta ja viisautta olisi luullut kertyneen riittävästi myös ymmärryksen saavuttamiseen.  Ymmärryksen, joka selittäisi kaiken sen, miksi toimimme niin kuin toimimme.

    Kaiken tuon valossa luulisi olevan helppoa välttää tekemästä samoja virheitä yhä uudelleen.  Voisi kuvitella, että tekemistään virheistä oppii.  Sanoihan joku Leninkin (ainakin runossa) aikoinaan että ”viisas ei ken virheitä ei tee, viisas virheensä huomaa ja oikaisee”.  Tämän ikäiselle ihmiselle tuon pitäisi siis olla jo kauan sitten opittu asia.  Mikä siis ajaa tekemään samoja virheitä kerta toisensa perään. 

    Onko se jokin armottoman kova halu tehdä tai saavuttaa jotakin.  Jotakin, mikä ei tunnu milloinkaan olevan tässä ja nyt.  Jokin sellainen onnellinen olotila, jota ei ehkä ole pystynyt itselleenkään määrittämään.  Onko se nyt sitten se ”sehnsucht”, jota ei ehkä koskaan pystykään täyttämään.  Silloinhan se olisi taistelua tuulimyllyjä vastaan.

    Kyllä siinä varmaan on osa sitäkin.  Aika suurikin osa todennäköisesti.  Kuitenkin pelkään sen olevan valitettavasti paljolti juuri virheistä oppimattomuutta.  Tehdyt ja menneet painuvat taustalle.  Sieltä ne sitten nousevat vainoamaan, kun taas kerran huomaa, että jokin asia olisi pitänytkin tehdä aivan toisin.  Pitäisi päästä ajassa taaksepäin tekemään jokin päätös ja valinta uudelleen.  Sillä kokemuksella ja tiedolla joka asiasta nyt on. 

    Mistä ihmeestä löytäisi niin hyvän ja pitkän muistin, että muistaisi omat virheensäkin.  Ja ymmärryksen niiden välttämiseen.  Että niitä ei aina muutaman vuoden välein tarvitsisi toistaa.  Taitaa ihmisen elämä olla liian lyhyt elämisen taidon oppimiseen.