7.1.2014
Appelsiinien pureskelu jouten istuskellessa on mielestäni aina ollut ihmisen paras tapa viettää aikaansa, eräänlainen onnellisen olotilan huippu. Jouten istuskellessa ajatukset saavat vaeltaa ja harhailla missä ikinä haluavat. Harharetkiltä palattuaan ajatukset ovat toivottavasti levänneitä, hyvässä lykyssä jopa uudistuneita. Ajatella, vanhankin miehen päässä saattaisi olla uusia ajatuksia, uusia näkökulmia, vinkkeleistä. Seuraavan kuukauden ajan waari pureskeleekin Andalusian appelsiineja ja kuuntelee Välimeren aaltoja yrittäen löytää onnellisen olotilan!
Tuo edellinen oli tarkoitettu johdannoksi ensimmäiseen päiväkirjamerkintään. Mutta kun tuo tietotekniikka tökkii. Applen laitteet, iPhone ja iPad, menivät nätisti wifiin, mutta vanha Windows-läppärini ei suostu yhdistymään kuin vain rajoitetusti eli ei ollenkaan. Nyt täytyy siis yrittää kirjoittaa blogia iPadilla, ja ne taas eivät toimi yhteen niin kuin olisi tarkoitus? Sen vuoksi tuo johdantokin hukkui julkaisuvaiheessa jonnekin ja
rivinvaihtoja ilmaantui tyhjästä. No, luultavasti kaikki tuo on vain omaa osaamattomuuttani, joku atk-nörtti olisi fixannut ongelmat sujuvasti.
Ensimmäinen yö on takana, jalkakrampit valvottivat suuren osan yöstä. Nestevajausta! Naapurien äänet ja kolinat hiljenivät puolenyön jälkeen. Siinä vaiheessa uskalsin mennä nukkumaan tulpat korvissa. Mitään häiritsevää en sen jälkeen kuullutkaan.
Aamu alkoi valjeta tuossa 9 aikoihin. Illalla en ollut älynnyt hankkia muuta kuin kivennäisvettä ja appelsiininektaria. Onneksi laukusta löytyi paketti Elovenaa(!) sekä murukahvia. Näistä kätevä isäntä loihti aamiaisen jolla käynnistyi hyvin. Aamiaisen jälkeen tiistaisin pidettäville markkinoille ostamaan repullinen Andalusian appelsiineja. Ja pois tullessa vielä kauppaan hankkimaan tarvikkeita runsaampia aamiaisia varten seuraaviksi päiviksi.
Sekä tietysti pullo punaviiniä! Kun on lasillinen punaviiniä vieressä blogipäivitystä
kirjoittaessa, tuntuu kuin olisi suuri kirjailija. Kun vielä kaiken lisäksi kirjoittaminen tapahtuu parvekkeella josta voi aina luovan tauon aikana katsella Välimeren horisonttiin, luulisi syntyvän varsinaisia mestariteoksia!
Olkaa nyt kerrankin nauramatta ja antakaa waarin nauttia olotilastaan. Ei tämä tällainen ole aikaisemmin ollut mahdollista. Ei mitään aikatauluja, ei edes televisiota rytmittämässä iltaa. Lukemista, kirjoittamista, valokuvaamista ja pitkiä kävelylenkkejä hyvässä kelissä. Ruokakin odottaa valmiina ravintolassa, kunhan vain tottumattomana arvaa astella sisään.
Sitten oikaisu edelliseen postaukseen. Waari kun on hidas hämäläinen; siispä Caspar, Melchior ja Balthasar juhlistivat kulkueellaan loppiaista tietysti jo aattoiltana. Eilen ei enää kukaan muu odottanut kolmea tietäjäkuningasta kuin hämäläinen waari. Ja ah, niin turhaan!
Tein äsken iltakävelylenkin tuonne Fuengirolan laitamilla olevaan jättimäiseen ostoskeskukseen, Miramariin. Kävelyaika yhteen suuntaan oli 40 minuuttia. Tarvitseville oli vaatetta tarjolla edullisesti, suorastaan halvalla. Joka liikkeessä alennusmyynti, rebajas 50 - 70%. Kyllä niitä sieltä kasseittain kannettiinkin. Minä sen sijaan etsin sieltä isosta marketista tiskiharjaa, koska sellaista talon puolelta ei ole tarjolla. Vaan ei ollut sielläkään tarjolla. Ei taida koko Espanjassa olla tiskiharjoja, on vain ja ainoastaan eri värisiä ja muotoisia astianpesusieniä! Viereisellä osastolla toki oli wc-harjoja. Niillähän täällä on monipuolista käyttöä, kuten aikoinaan Serranon perheessä saimme oppia.
Tänään on tullut kävellyksi suunnilleen 3,5 tuntia. Tuntuu muuten jaloissa. Kun siihen ynnätään hikoiluun nähden liian niukka juominen, se tietää taas yöllä jalkojen kramppaamista. Mutta siihen on täällä saanut ennenkin tottua. Ja sitäpaitsi kunto kohhoo - hohho hohhoo!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti