Merkintöjä Andalusian päiväkirjaan (10)

26.1.2014

    Lauantaina kello 6.30 aamulla lähti rantakadulta bussi kohti Sevillaa.  Meitä oli aivan täysi kuorma lähdössä oppaan johdolla kokemaan Sevillan lumoa.  Olen käynyt siellä kahtena vuonna aiemmin, mutta en ennen opastetulla käynnillä.  Täältä lähtiessä oli pimeää, tuuli oli yltynyt puuskaiseksi myrskyksi, ja ensimmäistä kertaa näin, miten tuuhealatvaiset palmut rivissä raivokkaasti moshaavat!


   Matkalla opimme paljon Espanjan ja Andalusian historiasta.  Oppaallamme oli tiedot hyvässä järjestyksessä päässään, josta hän mukavasti höystettyinä jakeli niitä meille.  Lisäksi tuli paljon triviaalitietoa, kuten
-  Espanjassa on 230 miljoonaa oliivipuuta, ja se on tuotannossa ylivoimaisesti suurin
-  Andalusian alueelta tulee 25%  koko maailman oliiviöljystä
-  Sevillassa on 40000 appelsiinipuuta.

Sevillan kaupunkialueella kasvavat appelsiinit eivät kelpaa syötäviksi, ja kaupungin työntekijät keräävät tippuneet hedelmät pois katujen varsilta jotta kaupunki pysyy siistinä.  Mutta mitä niille syötäviksi kelpaamattomille mutta ehjille appelsiineille tehdään?  Britit ostavat ne raaka-aineeksi marmeladiin!

    Perille 700 000 asukkaan Sevillaan saavuimme yhdentoista aikoihin.  Tuulesta ei ollut tietoakaan ja lämpötila kohosi 20 paikkeille.  Ensin teimme bussilla kiertoajelun, sitten jalkauduimme vuoden 1929 espanjalais-
amerikkalaisen näyttelyn alueelle, Maria de Luisan puistoon sekä Plaza de Espanalle.  Paviljongit ovat upeita rakennustaidon, -arkkitehtuurin sekä -kulttuurin edustajia.  Ne ovat lähes kaikki edelleen käytössä, tosin eri tarkoituksissa.  Käväisimme myös vanhassa juutalaiskorttelissa, kävelimme maailman kapeimmalla kadulla nimeltään Pusukatu.  Nimi tulee siitä, että kadun vastakkaisilla puolilla asuvat ihmiset pystyvät suutelemaan toisiaan omista ikkunoistaan.

    Tietysti kävimme maailman suurimmassa goottilaisessa kirkossa, joka on samalla pinta-alaltaan mitattuna maailman suurin kirkko, mutta virallisen, Pietarinkirkon määräämän mittaustavan mukaan, eli päälaivan pituuden mukaan, vasta kolmanneksi suurin maailmassa.  Kävimme siis Sevillan katedraalikirkossa, joka on rakennettu 1400 luvulla.  Sen pohjan mitat ovat 76 x 115 metriä ja keskiholvin korkeus 42 metriä.  Katedraalin suunnittelijat olivat aikoinaan sanoneet tekevänsä niin suuren kirkon, että jälkipolvet pitäisivät heitä hulluina.

    Katedraalissa on niin monia taideaarteita, että jotkut nimittävätkin sitä yhdeksi Espanjan tärkeimmistä taidemuseoista.  Siellä on myös näyttävä ja paljon symboliikkaa sisältävä Kolumbuksen hauta.  Kolumbuksen kotipaikasta on paljon kiistaa, espanjalaisten lisäksi ainakin portugalilaiset ja italialaiset sekä parikymmentä muuta haluavat omia Kolumbuksen.  On myös jossakin kirjassa kuulemma mainittu, että Kolumbus on Raumalta kotoisin!

    Muutama triviaalitieto katedraalista:
-  pääalttaritauluun on käytetty 48 kiloa lehtikultaa
-  urut ovat peräisin 1700 luvulta, niissä on 7000 urkupilliä kahdella vastakkaisella seinämällä muodostaen 96 äänikertaa.

    Urkupillien lomassa ja niiden yläpuolella, koristeena, on kummallakin seinustalla massiivisen kookkaat ja koristeelliset puuveistokset.  Veistokset ovat Kuubasta peräisin olevasta mahongista.  Ei siinä mitään ihmeellistä, mutta mahonkia ei tuotukaan laivan lastina.  Kuubasta seilasi kauppatavaraa sisältävä laiva Sevillaan, lasti purettiin ja sen jälkeen mahongista rakennettu laiva purettiin veistosten materiaaliksi.  Kätevää!

    Pakko vielä mainita pari sanaa flamencosta, tuosta hurmaavasta musiikin lajista.  Sevillahan on flamencon synnyinkehto yhdessä Gadizin sekä kolmannen kaupungin, jonka nimeä en nyt millään muista (Algecira), kanssa.  Mustalaiset toivat flamencon joskus 1400 luvulla Intiasta.  Musiikki sai matkan varrella vaikutteita ainakin persialaisilta, juutalaisilta ja tietysti arabeilta, maureilta.  Flamenco on siis varsinaisen kulttuurien sulattamon kautta syntynyt, ja varsinkin Sevillan alueella kehittynyt nykyisiin muotoihin.  Aluksi flamenco oli pelkästään laulua, myöhemmin kehittyi tanssi.  Vasta paljon myöhemmin tuli mukaan säestyksessä käytettävä kitara.  Aivan viime vuosikymmeninä kitarasta on kehittynyt virtuoosimainen flamencon soolosoitin, parhaana esimerkkinä Paco de Lucia, kotoisin Gadizin lähistöltä.  Nykyään flamencoa ei enää voida pitää vain mustalaismusiikkina, sen taitajia ja kehittäjiä löytyy paljon laajemmalti.  Sevilla on silti itseoikeutetusti flamencon synnyinkaupunki, ja flamenco on siellä elävästi ja näyttävästi esillä.

    Loppuun vielä hienosti toimiva idea.  Tällaisilla porukoilla liikuttaessa pidetään aina välillä vapaita kuvaustaukoja tai vastaavia, ja taas jatketaan yhdessä matkaa.  Sovituista kokoontumisajoista tahtoo aina joku luistaa ja muut joutuvat odottamaan.  Oppaamme ehdotti tällaista rangaistusjärjestelmää myöhästelijöille: jos myöhästyy 3 minuuttia, joutuu laulamaan.  Jos myöhästyy 5 minuuttia, joutuu tanssimaan.  Jos myöhästyy yli 5 minuuttia, saa laulaa ja tanssia niin paljon kuin huvittaa - bussi on jo lähtenyt.

    Hasta Luego.