keskiviikko 15. tammikuuta 2014

Merkintöjä Andalusian päiväkirjaan (03)


  9.1.2014
  Mikä se olikaan tänne tuloni tarkoitus?  Ihan lyhyesti ilmaistuna se ei siis ollut auringonotto vaan irtiotto.

    Wikipedia kertoo että "Auringonotto tapahtuu yleensä makaamalla rannalla tai vastaavassa paikassa vähissä pukein vartalo kohti aurinkoa".  Kaikkien onneksi sentään estetiikan tajuni toimii: sellaista en ole ajatellut harrastaa, itse asiassa en ole oikeastaan koskaan ollut innostunut kyseisestä harrastuksesta.  Auringon antamasta valosta sen sijaan osaan edelleen nauttia.  Myös lämmöstä sopivissa rajoissa.  Silloin lämpöä on minulle jo liikaa, jos 
paitahihaisillaan kävellessä pukkaa hikeä.  Täällä pyrin välttämään sellaisen epämukavan tilan liikkumalla ja oleskelemalla varjossa.

    Mitähän sillä irtiotolla (take off) sitten minun tapauksessani voitaisiin tarkoittaa?  Mistä pitäisi ottaa irti?  Tämä onkin jo huomattavasti vaikeampi määrittää ilman Wikipediaa.  Sitä paitsi Wikipedia tuskin tuntee minun moniongelmallisuuttani, joten apua sieltä on turha hakea.  Tietysti irtiotolla tarkoitetaan yleensä rutiineista 
irrottautumista, tavanomaisista ratkaisuista luopumista ja sen sellaista.  Sitä se varmaan minunkin kohdallani on, mutta varmuuden vuoksi yritän selventää asiaa vasta myöhemmin, mikäli se itselleni on kirkastunut.  Jotain uutta ajatusmaailmaa ja tajunnanvirtaa tähän loppuelämään pitäisi joka tapauksessa löytää.

    Ei muuten ole helppoa harrastaa joutenoloa!  Vähän väliä tulee mieleen, että nyt täytyy sitä ja nyt tätä.  Taitaa näissä tilanteissa olla parasta lähteä parin tunnin kävelylle. 
Sen jälkeen jaksaa taas lueskella tai istuskella tyhjänpanttina omissa maailmoissaan.  Seurustella ihan vaan itsensä kanssa, katsoa mitä siitäkin tulee.  Siitä voi tulla kyllä vaikeaakin, koska satun omistamaan kuulemma hankalan luonteen.  En ihan aina tee niin kuin muut tahtoisivat.  Olen siis jääräpää.  No nyt on hyvä nähdä tulenko edes itseni kanssa toimeen.

    Itseensä on hyvä mennä kun täällä itsekseen viettää 
aikaa.  On minulla jo pitkään ollut valmis lista asioista, joita vielä olisi hyvä pohtia.  Arvella, josko vielä jotakin pitäisi selvittää.  Kannattaisiko se enää vai antaisitko vain olla.  Kyllä minä omat virheeni ja epäonnistumiseni tiedostan ja olen aina myöntänyt.  Vastapainoksi tunnen kyllä joissain asioissa onnistuneenikin, vaikka ei niistä niin jälkeä olisi jäänytkään.  Paitsi kynnenjäljet kylmään kallioon.  Tiedä häntä, ikä alkaa jo sen verran painaa, että helposti hyväksyy asioiden menemisen omalla painollaan.  Menköön tämä elämä nyt näin, sanoi muistaakseni korkealle arvostamani Taiteilija M. Pellonpää.

    No nyt lipsahti vakavan puolelle.  Laittaisin tähän mielelläni loppukevennyksen, mutta kun koko tämä ihmisen elo itsessään tuntuu toisinaan suurelta loppukevennykseltä. Antaa siis olla.


2 kommenttia:

  1. Se on hyvä kun olit rohkee ja otit irtioton ihan itseksesi. Vähän uusia tuulia. Sanoit aikasemmassa postauksessa että olis kiva jos joku olisi joskus sullekin kateellinen, niin nyt mä kyllä pikkusen oon! Oispa kiva vaan olla ja tehdä ihan mitä huvittaa sillä hetkellä ilman että alitajunnassa pyörii kaikki tekemättömät tehtävät ja eräpäivät. No, kaikki ajallaan! Nauratti ihan hirveesti toi wikipedian määritelmä auringonotosta, hihihi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä sinäkin Elsa vielä ehdit. Nuorempana riittää vähän lyhyemmätkin irtiotot, silloin ei ole vielä ehtinyt kertyä sitä rutiinien taakkaa niin paljoa. Kyllä se sinunkin päiväsi koittaa!

      Poista