tiistai 7. tammikuuta 2014

Merkintöjä Andalusian päiväkirjaan (01)

6.1.2014

    Kone laskeutui Malagaan noin viiden aikoihin iltapäivällä. Auringon kirkas paiste häkellytti, suorastaan häikäisi.  Lämpöä 22 astetta.  Paikallisjunalla matka jatkui Fuencirolaan.  Laskeva aurinko valaisi junan oikean puoleisista ikkunoista näkyvän vuoriston takaa.  Vasemmalla puolella alkoi meri näkyä sitä useammin, mitä lähemmäksi Fuencirolaa tultiin.  Junassa kuului tutuiksi tulleet  kuulutukset.  Tuli selittämättömän kevyt, rauhallinen olo. Vuoret ja meri olivat paikoillaan siellä, minne ne vajaa 

vuosi sitten jäivät.  Mikään ei ole muuttunut.

    Tänään on loppiainen, suuri karnevaaliluhla, joululahjojen, kulkueiden ja karkkien ilta.  Día de los Reyes Magos – Itämaan tietäjien päivä.  Caspar, Melchior ja Balthasar, tunnetaan myös kolmena kuninkaana.  

    Vuosi sitten olimme loppiaisena myös täällä.  Illalla kaikki olivat ulkona keskustassa.  Tungos ja hälinä oli melkoinen, lapset riemuitsevat karkeistaan ja lahjoistaan.  Kulkueen 
mentyä ja kun viimeisetkin karkit on poimittu, kaikki ravintolat täyttyivät.  Lapset, vanhemmat, isovanhemmat, serkut ja sukulaiset, kaikki samassa pöydässä, kylki kyljessä.  Kaikki puhuivat yhteen ääneen, toistensa yli.  Kaikki söivät pitkän kaavan mukaan, punaviiniä ja cavaa kaikissa pöydissä.

    Tänään ei ollut kulkuetta!?  Syynä oli varmaan viimevuotinen onnettomuus Malagassa.  Silloin lapsi juoksi karkkien perässä kulkueen auton alle.  Sen jälkeen heräsi vaatimuksia karkkikulkueiden lopettamisesta.  

    Keskustan ravintolakaduilla oli kyllä runsaasti perheitä lapsineen iltaa viettämässä.  Tunnelma oli iloinen ja jopa riehakas.


    Pohjoisten havumetsien waarista alkoi tuntua kaiken keskellä vähän yksinäiseltä, tai enemmänkin sivulliselta.  Tähän sivullisuuteen pitää nyt seuraavan kuukauden ajan sopeutua.  Vaimo kylläkin tulee ensi lauantaina viikoksi pitämään seuraa ja tytär on tuossa lähellä, Malagassa, opiskelemassa ja työharjoittelussa.  Ja jos tarve puhua suomea jonkun kanssa käy kestämättömäksi, kyllä suomalainen aina toisen suomalaisen löytää, varsinkin Fuencirolassa.


    Ennen yötä lasillinen punaviiniä rantaravintolassa.  Meren aistii vahvasti.  Pimeydestä kuuluu tasainen rantautuvien aaltojen kohina.  Buenas noches.





4 kommenttia:

  1. Nauti lämmöstä ja valosta -ja cavasta. Kuukauden kuluttua täällä pohjoisessakin on paaaaljon valoisampaa....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, nautitaan. Kyllä tämä tuntuu hyvältä, tämän soisi muillekin.

      Poista
  2. Näytät päässeen lokoisiin olosuhteisiin. Tekee varmasti hyvää tähän aikaan vuodesta. Irrottautumisella on ihmeellinen voima: se palauttaa hetkeksi perspektiivin ja perusasiatkin näyttäytyvät uudessa valossa. Aurinkoisia kävelyretkiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, etsin nyt sitä onnellista olotilaa täältä. Katsotaan josko se löytyisi.

      Poista