22.1.2014
Synkkää yksinpuhelua ilman Paavolaisen apua.
Puolen yön yli näyttää kello jo jonkin aikaa sitten kääntyneen. Olen kuunnellut spotifystä listaa, jossa on suosikki-tähden saaneita kappaleita muutaman vuoden ajalta. Olen jakanut tähtiä hyvin harkiten, joten siinä on vain todella vaikutuksen tehnyttä musiikkia. Kuulokkeet tuntuvat melko hyviltä, joten volyymiakin on sietänyt pitää ihan riittävästi. Musiikki on puhutellut, vahvasti. Välillä olen mennyt pimeälle parvekkeelle ja katsellut mustalle Välimerelle, Afrikan suuntaan, korvissa afrojazz. Oletteko kuunnelleet Femi Kutin Dem boboa tai Salif Keitan Labania valkovaahtopäisten aaltojen rantautuessa mustassa yössä Afrikasta Välimeren vastakkaiselle rannalle? Erikoinen, kaikesta irti oleva vahva tunne, aika seisoo. Afrikka, ihmisen alkukoti, ihmiskunnan synnyinseutu, musiikin kehto. Siellä minunkin juureni ovat, mutta missä se enää näkyy? Pimeässä yössä mustaakin mustempi maanosa.
Miten vähän sitä tietääkään mistään tärkeästä, olennaisesta, ja vielä vähemmän käsittää. Mitä merkitystä yhdellä ihmiselämällä tässä ketjussa on? Yhden ihmisen, jonka elämässä on jo lapsesta saakka ollut enempi tahtoa kuin minkäänlaista mahdollisuutta, tai edes toivoa. Liikaa tahtoa ja yritystä, aivan olemattoman vähän toivoa onnistumisesta.
Pitkä sarja epäonnistumaan tuomittuja yrityksiä. Satunnaiset pienet onnistumisetkin ovat luoneet harhakuvia taitavuudesta ja osaamisesta ja varmistaneet entistä pahemman mahalaskun. Joskus toivoo, että olisi jo nuorena ollut niin vanha, että olisi jättänyt kuun rauhassaan taivaalle. Olisi hyväksynyt oman keskinkertaisuutensa, niin olisi välttynyt monilta pettymyksiltä ja nöyryytyksiltä. Nauttisi vain muiden, osaavien aikaansaannoksista. Vääntäisi nupit kaakkoon ja lumoutuisi musiikista. Uppoutuisi hyvien kirjoittajien ajatusmaailman selkeyteen. Pysähtyisi ja pysäyttäisi ajan hyvän maalauksen tai valokuvan edessä.
Andalusian yö antaa näyttöä salaisista voimistaan. Jyrää pohjoisen poikaa maagisuudellaan, näyttää pojalle paikkansa, painaa polvilleen, ottaa turhat luulot pois. Päänsisäinen totuuskomitea on aloittanut työnsä. Tänä yönä ei mennä vähään aikaan nukkumaan.
Salif Keitaa olen kuunnellut paljonkin, mutta ihan kotioloissa. Hienoa musiikkia. Vaikuttaa kyllä vähän siltä, että tuo sinun päänsisäinen totuuskomiteasi on loman tarpeessa. Anna niille bussilippu käteen ja laita semmoiseen bussiin, joka ei ihan pian takaisin palaa. Niiden poissaollessa voitkin sitten tehdä kaikkea sitä, mitä sielu halajaa :)
VastaaPoistaKyllä totuuskomissiolle (piti sekin väärinkirjoittaa komiteaksi) pitää antaa aikansa, osittain siksi olen tänne yksin tullutkin. Minä alan olla jo niin iso poika, että on aika tajuta, mikä on mahdotonta. Sitä paitsi, kun turhat luulo karisevat, suorituspaineet laskevat! Mutta on sen komission vielä muutama ilta ja yö vakuuteltava minua, toistaiseksi vain kiukku on noussut!
Poista