---
Loppiais-aaton kulkue kolmen kuninkaan kunniaksi oli taas melkoinen kokemus. Voi sitä ihmisten määrää, heitettyjen karkkien paljoutta ja lasten riemua. Se oli karnevaalia se! Kuvaaminen ruuhkassa oli vähän hankalaa, ja lapsia ei paljon niissä näy koska he konttasivat maassa karkkeja kahmien.
---
Illalla sitten matsin jälkeen aloin taas vetää paitaani kattoon. Vaimo alkoi toppuutella, että kyllä ne siellä jäähallissa sen homman hoitavat. Lisäksi tuo minun paitanumeroni kuulemma tarkoittaa kokoa eikä pelinumeroa.
---
Täällä hotellissa muuten näkyy tuttu TV1, sarjojen ja elokuvien tekstitykset vaan puuttuvat. Katselin säätiedotuksia ja hyvin samoissa lukemissa mennään - mitä tuo etumerkki nyt näyttää oleva erilainen.
---
Niin, tuossa päivällä rantakadun kahvilassa istuessa koin jonkinlaisen, mikä se nyt on kun näkee itsensä ikäänkuin tulevaisuudessa. Hyvin iäkäs pariskunta eteni muiden kävelijöiden joukossa. Erona muihin oli askeleiden pituus. He etenivät noin kymmenen sentin epävarmoilla askeleilla ja pysähtyivät lepäämään aina noin parinkymmenen askeleen jälkeen. Pariskunta pysytteli tiukasti käsikynkässä, rouvan vasemmassa kädessä oli keppi ja herra puolestaan tukeutui oikealla kädellä reiteensä. Molemmat siis syvässä kumarassa. Toivoin, että heillä ei olisi enää kovin pitkä matka hotellille. Jotenkin tuntui, että he kaikesta huolimatta nauttivat Aurinkorannikon lämmöstä! Noinkohan sitä itse vielä jaksaa tuon ikäisenä?
Huh, eivätkö ne lapset tallaannu siellä kontatessaan karkkien perässä!!
VastaaPoistaViehättäviä tuollaiset hitaasti etenevät pariskunnat.
Eilen pistin pakettiin tilaamasi Heddan, se odottaa sinua sitten, kun palaatte kotiin.
No ehkä hivenen liioittelin, eivät he ehkä aivan kontanneet ja vanhemmat olivat tiukasti vieressä.
PoistaKiitos, odotan kovasti kohtaamista Heddan kanssa!