Sunnuntaina ajeltiin taas bussilla ylös vuorenrinteeseen, Mijasiin. Koko Mijasin keskusta oli pantu remonttiin: kadut oli revitty auki kuten myös puistikko ja aukio, jossa järjestetään kaikenlaista tapahtumaa. Aasi raukat seisoivat silti paikoillaan apaattisina odotellen kyyditettäviä. Eläinten ystävät pyrkivät kuulemma lopettamaan koko aasien pidon taxeina. No jäähän sinne Mijakseen toki paljon muutakin omaleimaista ja ainutlaatuista vaikka aasit pantaisiinkin eläkkeelle. Tuo yllä oleva kuva on otettu Miramarin ostoskeskuksen edestä, siinä Mijas häämöttää valkoisena vuorenrinteellä. Pueblo Mijas on kaunis kaupunki.
---
Maanantai alkoi epätavallisista merkeissä. Aamulla vähän vaille puoli kuusi herättiin siihen että kaikki heilui: sänky, huone, seinät, huonekalut. Tai oikeastaan tuntui siltä, että taloa ravistetaan voimakkaasti. Oli pakko nousta istumaan ja ottaa sängyn laidasta kiinni. En tajunnut mitä tapahtuu, missä olen; ollaanko kovassa myrskyssä - sitten tajusin että tämä on nyt ihan oikea maanjäristys. Sitä kesti ehkä 10 - 15 sekuntia, en ole varma, aika tuntui pysähtyvän. Noin 20 minuutin kuluttua tuli toinen järistys, vähän pienempi.
Uutisissa näyttivät järistyksen keskuksen olleen tuossa Marokon ja Espanjan puolessa välissä, Välimerellä, 160 km Malagasta. Sen voimakkuus oli 6,1.
Niin että kyllä sitä vielä tämän ikäisenäkin voi kokea asioita ensimmäistä kertaa. Tämä oli minulle ensimmäinen omakohtaisesti koettu maanjäristys. Toista en toivo. Ai pelottiko? No perhana, kyllä vaan!
---
Tänään oli muuten vasta eka kerta tällä viikolla kun mentiin Miramarin Primarkkiin shoppailemaan!
---
Tämä päivä taitaa olla oikein val(a)istumisen päivä.
Viime vuosina reissuilla on aina koluttu kaikki laukkukaupat. Vaimo on etsinyt sitä juuri oikean mallista, oikean kokoista ja oikean väristä olkalaukkua - tietysti löytämättä. Tietysti! Jos hän olisi sen löytynyt, ei oltaisi enää poikettu jokaiseen laukkukauppaan. Tärkeintä onkin se nahkalaukkujen hypistely. Ja minä tajusin vasta nyt, että sitä laukkua ei ole tarkoituskaan löytää! Niin että kiltisti vaan jatkossakin vaimon perässä jokaiseen laukkukauppaan. (Huokaus.)
---
Näinköhän ensi yönä saa nukuttua lainkaan uuden maanjäristyksen pelossa.
Uskon, että se järistys pelotti, huh. En yhtään ihmettele, jos nukkuu koiran unta seuraavana yönä.
VastaaPoistaIhanaa, oivalsit laukun etsimisen perimmäisen tarkoituksen!!
Vähän levottomammin tuli tuo viime yö nukuttua. Ei kuitenkaan tullut mitään isompia jälkijäristyksiä koska ei huomattu. Oli niitä kuulemma eilen pitkin päivää ollut pieniä tärähtelyjä.
PoistaTuo laukkuhomma, kauan siihen meni ennenkuin oivalsin - oppia ikä kaikki!