Päiväkirjamerkintöjä 1

   Malagan kentällä on pakko istahtaa terassille aistimaan, miten mieli alkaa asettumaan Espanjan aaltopituudelle.  Lämmin, vähän kostea ilma sekä haju- ja äänimaailma tunkeutuvat iholle ja ihon alle.  Kuitenkin vasta junamatka Fuengirolaan loksauttaa palaset lähes tutuille paikoilleen.  Tutut kuulutukset, tutut maisemat.  

   Paha takaisku on se, että Los Bolichen asema on remontissa.  Ja espanjalaisen kiireen kun tietää, niin siinä saattaa vierähtää viikkoja.  Eikä siinä muuten mitään, mutta tuli melko pitkä matka raahata laukkuja seuraavalta asemalta Los Bolichen vieressä olevaan hotelliin.  Siinä hiki virtasi, mutta suomalaisella sisulla selvittiin.

   Mutta kämpässä ei sitten olekaan valittamista.  Ylin kerros, parvekkeelta näkee toiseen suuntaan vuoret ja toiseen suuntaan pilkottaa meri.  Tosin katolla olevat aurinkopaneelit ja muut tötteröt peittävät puolet näköalasta.  Hotelli on melko uusi, siisti, huoneistot hyvin varusteltu ja keittiöstäkin löytyvät kaikki mahdolliset härpäkkeet niin tiski- kuin pyykinpesukoneineen.  Eikun vaan kotoutumaan.

   Tänään illansuussa on mentävä katsomaan suurta juhlaa.  Kolmen kuninkaan kulkue vaeltaa kaupungin halki, ja kaikki asukkaat ovat tietysti katuvarsilla.  Lapset keräävät vaunuista heiteltäviä karkkeja ja vanhemmat seuraavat jälkeläistensä riemua.  Muut nauttivat tapahtumasta parhaan kykynsä mukaan.  Saattaa sieltä Waarikin jonkun karkin napata.

   Nyt on aika lähteä tiistaisin pidettäville markkinoille.  Kassin pohjalle löytyy takuuvarmasti ainakin appelsiineja.  Kelpaa niitä sitten taas pureksia parvekkeella, ja ihmetellä omien esivanhempien asuinpaikan valintaa.