Espanjassa on korvat kovilla. Kaikkialla puhutaan kovaa ja kuuluvasti ja kaikki yhtä aikaa. Niin perheissä kotona, ravintoloissa, markkinoilla, kaupungilla, bussiasemalla - siis kaikkialla. Se vetää tällaisen hiljaisen kaverin entistä hiljaisemmaksi.
---
Tämänkertaiset kuvat ovat vuoristosta. Vuoret täällä El Bosquen ympäristössä ovat mykistäviä. Valkoiset kylät vuorten kainaloissa ovat kuin satumaailmaa, kaukaa katsottuna vaikea uskoa, että niissä elää aivan tavallisia ihmisiä.
Tein kaikkein typerimmän mokan minkä voi tehdä lähdettäessä paikkaan, jossa on tarkoitus valokuvata. Jätin kameran laturin Fuengirolaan ja akku oli tietysti tyhjä jo Sevillan kuvien jälkeen. Mutta Espanjassahan kaikki järjestyy: sain vävyn veljen tyttöystävältä järkkärin lainaksi, ei tarvinnut kuin hankkia oma muistikortti. Kamera tosin oli minulle outo Canon ja siinä oli ainoastaan perusobjektiivi vaatimattomalla zoomilla. Mutta olihan se monin verroin parempi ratkaisu kuin puhelimella räpsiminen.
---
Vävyn vanhempiin tuli siis tutustuttua, vaikka ongelmana oli, että he eivät puhuneet muuta kuin espanjaa ja me taas puolestamme emme sitä osanneet. No, tytär toimi oivallisena tulkkina. Kyllä me siis hienosti heidän kanssaan juttuun tulimme.
---
Siellä se sitten tapahtui!
Poimin omin pienin kätösin mehukkaan luomuappelsiinin puusta ja pureksin sen siinä puun vierellä. Tytär sanoi, että ei muista nähneensä isäänsä koskaan aiemmin yhtä onnellisen näköisenä! Isäntäväen kanssa poimittiin vielä ennen lähtöä iso kassillinen appelsiineja mukaan otettavaksi.
Nyt sitten taas täällä kotoisessa Fugessa lepäilemässä rankan reissun jälkeen. Ja appelsiineja riittää!
Onnellinen isä appelsiinien maassa!
VastaaPoistaKorvat ovat kyllä kovilla. Se hyvä Suomessa ja pakkasessa on, että silloin täällä on ihanan hiljaista.
Mulla tosin korvat ovat kovilla Suomen kovissa pakkasissakin, eri syystä kylläkin!
PoistaMukavia pakkasia vaan sinne.