Elokuu on vielä kesää, vaikka enteitä lähestyvästä syksystä onkin jo aistittavissa. Luonto on kummasti hiljennyt, linnut eivät enää laula, niitä tuskin huomaa muualla kuin muuttoon valmistautuvissa parvissa. Suuri osa linnuista onkin jo jättänyt pohjolan.
Istuskelin eilen kauppatorilla päiväkahvilla. Siinä tuli mieleen, miten keväällä istuin samalla paikalla ja suunnittelin kesäksi tekemisiä. Kuvauskohteita sekä erilaisia kesällä järjestettäviä tapahtumia. On pakko myöntää, että suunnitelmista on toteutunut vain osa. Ei vaan ole löytynyt sellaista tarmoa, joka työntäisi ulos kotoa kaupungille riittävän usein.
Toisaalta olen yllättänyt itseni esimerkiksi Tall Ships’ Races -tapahtuman ahkeralla seuraamisella ja kuvaamisella. Kävin päivittäin kolmeen otteeseen kiertämässä ja kuvaamassa satamaa. Se teettääkin vielä pitkään työtä kuvien kanssa puuhastelussa.
Valokuvaamisen ja varsinkin kuvankäsittelyn kanssa olen viettänytkin erityisen runsaasti aikaa. Olen omin päin yrittänyt opiskella hankkimaani Lightroom kuvankäsittely- sekä arkistointiohjelmaa. Paljon olen oppinut, mutta enempi on vielä opeteltavaa.
Aloitin keväällä tuon blogini ylläpitämisen. Sinne olen (yllättäen) saanut kiitettävät viitisenkymmentä postausta aikaiseksi. (Tämä näyttää olevan numero 49.) Omasta mielestäni siellä on pari-kolme melko kelvollistakin kirjoitusta. Mutta vaikeaa tuo kirjoittamisen opettelu on. Postaus ei synny itsestään, vaan se vaatii melkoista puurtamista ja hiomista. Olisipa koulussa aikanaan tullut opiskeltua edes kielioppia vähän tunnollisemmin. Kirjoittaminen on kuitenkin mielenkiintoista ja terapoivaa. Ja nyt alkoi tuo Waldemarkin siellä vielä omiaan touhuta.
Syksyn tavoitteista muutamia tärkeimpiä on syytä kirjata muistiin.
Työväenopistot kun alkavat, niin sieltä pitää löytää koulutusta niin valokuvaamiseen kuin kuvankäsittelyynkin. Ominpäin pakertaminen, ilman opastusta, on toisinaan kurjan työlästä. Palautteen saaminen sekä se, että voi esittää jollekin kysymyksiä olisi suureksi avuksi.
Edelleen valokuvaukseen liittyen aion lopultakin tehdä kuvausretken Suomenlinnaan. Suomenlinnan historiasta löytyy myös mainiota ainesta blogipostaukseen. Siis sinne päivän retkelle sopivana pilvipoutapäivänä.
Luontokeskus Haltia on myös edelleen käymättä. Sekin on kokopäiväisen retken paikka. Eiköhän sielläkin ole kameralla käyttöä.
Helsingin Juhlaviikot alkavat tuota pikaa. Siellä on taas tarjontaa tapahtumissa niin, että niillä luulisi alkusyksyn pärjäävän. Ja sitten syksymmällä on lopultakin korkattava tuo mainio Musiikkitalo tarjontoineen.
Ruoanlaittoa on tullut nyt eläkkeelle jäätyä harrastettua lähes päivittäin. Taidot vaan eivät oikein ole kehittyneet sellaisiksi kuin olisin toivonut (ja varmaan vaimokin jotain kehitystä on odottanut). Olisi varmaan paikallaan perehtyä ruoanlaiton saloihin oikein jonkun keittokirjojen avulla. Jospa sieltä tarttuisi kauhaan joitakin taitoja, joilla voisi ainakin itsensä yllättää. Ja herkuista kun tykkään, niin voisihan opetella jotakin leipomaankin! Taitaa tämä kohta syksyn ohjelmassa olla kaikkein haastavin.
Lopuksi näissä syksyn raamitavoitteissa on mainittava tietysti kirjoittaminen.
Tästä harrastuksesta en aio luopua, kun lopultakin olen uudelleen alkuun päässyt. Kouluaikoina jo haaveilin kirjoittamisesta. Sattui mukava äidinkielenopettaja, joka kannusti. Lähetti jopa yhden ainekirjoituksen sen aikaiseen Teinilehteen julkaistavaksi. Muutamia pieniä luontojuttuja, lähinnä linnuista, kirjoittelin myös ainakin Joka Poikaan (taisi olla partiolaisten), Koululaiseen ja johonkin muuhunkin lehteen. Sitten se vaan jäi viideksikymmeneksi vuodeksi, kun tuli kaikkea muuta kuvioihin. Siispä kaikkien kauhuksi jatkan blogipostausten kirjoittamista, harjoittelen, harjoittelen ja harjoittelen.
Jos sitten joskus minäkin sattuisin kuolemaan, voitte hautakiveeni laittaa urheilullisesti: parhaansa yritti, katsokaa, tähän se sitten riitti!
* * * * * * * * *
Jos luulet tämän kiinnostavan kavereitasi, ole hyvä, jaa alla olevasta painikkeesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti