Käytiin sitten lopulta tutustumassa Haltiaan - Suomen luontokeskukseen. Haltia sijaitsee 30 kilometrin päässä Helsingin keskustasta, Espoossa, Nuuksion kansallispuiston kupeessa. Omalla autolla oli helppo löytää perille. Ensin Tarvontietä Bemböleen, sieltä vanhaa Turuntietä Nupuriin, josta olikin sitten hyvät opasteet perille.
Haltian komea rakennus on itsessään jo nähtävyys. Se on arkkitehti Rainer Mahlamäen käsialaa, ja se on Suomen ensimmäinen kokonaan puusta rakennettu julkinen rakennus. Vaikka rakennus onkin kalevalaisen taruston inspiroima, on siinä kosolti huippumodernia ekologiaa ja teknologiaa. Esimerkiksi rakennuksen lämmitykseen ja jäähdytykseen käytetään auringosta ja maasta saatavaa energiaa.
Aluksi tutustuttiin rakennuksen valoisaan aulaan ja myymälään, josta löytyi upeita luontoaiheisia kuvakirjoja, erilaisia muistoesineitä sekä oppaita ja karttoja koko Suomen luonto- ja retkeilykohteista. Henkilökunnalta olisi myös saanut tietoja muistakin luontokohteista, ei ainoastaan Haltiasta.
Päänäyttelysalissa oli komea 18 metriä pitkä, kaareva virtuaaliseinämä. Siinä pyöri ”Viisi vuodenaikaa”, liikkuva maisemateos. Virtuaaliseinä avasi hyvin aidon tuntuisen ikkunan keskelle suomalaista luontoa, joka vaihtui vuodenaikojen mukaan. Keskellä näyttelytilaa oli lattiassa interaktiivinen Suomen kartta. Kävelemällä kartalla voit tutustua yli 80 luontokohteeseen, joiden kuvamaailma avautui useille näytöille tilan seinämässä.
Näyttelyn sydämenä oli 620 uniikista palasesta rakennettu Sotkanmuna, jonka sisällä voi tutustua Osmo Rauhalan video- ja valoinstallaatioon nimeltä Peliteoria.
Jos kävijää ei pelota, voi tutustua myös karhunpesään sekä lähes pimeässä huoneessa kuunnella yön ääniä metsässä. Metsän öistä äänimaailma nykyihminen hyvin harvoin voi kuunnella aidossa ympäristössä, siksi kannattaa käväistä tutustumassa siihen tällaisessa turvallisessa ympäristössä.
Haltiaa ympäröivät Nuuksion ja Pitkäjärven hulppeat maisemat. Retkeilymaastoa löytyy kokeneemmallekin patikoijalle. Me valitsimme 1,4 km mittaisen reitin (Päivättärenpolku), koska emme olleet varustauneet sen kummemmin. Vaihtelevassa maastossa polkua ylös ja vuoroin alas saimme silti aivan sopivan annoksen liikuntaa. Komeasta luonnosta tosin tällä reitillä sai vain pienen näytepalan, aavistuksen siitä mitä varsinaiseen Nuuksion kansallispuistoon sukeltaminen tarjoaa.
Patikoinnin jälkeen kävimme vielä Haltian toisessa kerroksessa sijaitsevassa viihtyisän tuntuisessa ravintolassa. Juotiin maistuvat kahvit korvapuustilla kahvilan pitkällä terassilla.
Siinä kahvia juodessa koitin selvittää itselleni, että kenelle tämä Haltia on oikastaan rakennettu. Ilmeisesti nykyiset kaupungistuneet ihmiset ovat niin vieraantuneita luonnosta, että heille pitää esitellä luonnon kauneutta mukavasti sisätiloissa käyskentelemällä. Meitähän onkin jo pitkään peloteltu metsän kauheuksilla: susia, karhuja, oravia, punkkeja, hirvikärpäsiä, hyttysiä, myrkkysieniä, hippejä, muumeja jne. Haltiassa niitä ei ole!
Mutta ehkä siitä vielä joku saa kipinän lähteä ihan oikeasti metsään. Minäkin taidan kuulua tähän porukkaan, joka tarvitsee tällaista pientä potkua takamukselle. Kyllä tämä käynti jonkinasteisen halun lähteä vähän pitemmällekin metsäiselle lenkille synnytti. Ehkäpä...
Sitten on vielä tietysti yksi kohderyhmä: turistit. Heitä täällä kuulosti olevan melkoinen joukko. Turistillehan tämä on paras mahdollinen paikka saada käsitys Suomen luonnosta. Täältä he saavat myös tarpeellista tietoa jos sitten päättävät lähteä oikeasti metsään.
Suomen luontokeskus Haltian toiminnasta vastaa Metsähallituksen luontopalvelut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti