torstai 7. maaliskuuta 2013

Sataman valot (4)



Elämä pahvilaatikkoon


Kaupat oli tehty, ja talo pitäisi saada tyhjäksi toukokuun alkuun.  Väliaikaisen asunnon löytäminen Hämeenlinnasta ei ollut ongelma.  Ongelma oli se, että rintamamiestalon kolmessa kerroksessa oli vuosien mittaan kertynyttä tavaraa, myös varsinaista roinaa.  Sitä oli enemmän kuin omiksi tarpeiksi.  Sellaista tavaraa, jolla ei olisi mitään käyttöä Jätkäsaaressa kerrostalossa, ja joka ei sen puoleen siihen asuntoon mahtuisikaan.  Ja sitten vielä kaikki mukaan otettava tavara pitäisi saada mahtumaan väliaikaiseen asuntoon, joka puolestaan oli huomattavasti pienempi kuin se uusi asunto!

Ensiksi piti kerätä autotalliin sellainen tavara, josta täytyi päästä eroon.  Sinne kertyi erilaisia remontoimiseen, nikkarointiin ja talon ylläpitoon tarvittavia työkaluja ja tarvikkeita.  Sinne kerättiin kaikki pihan- ja puutarhanhoidossa käytettävät työkalut.  Seuraavaksi sellaiset huonekalut, joista oli tarkoitus luopua.  Lopuksi kaikenlaista sekalaista tavaraa, josta lopultakin täytyy raaskia luopua.  Nämä viimeksi mainitut roinat oli se hankalin ryhmä: niitä ei ole vuosikausiin tarvittu, niillä ei olisi varsinaisesti mitään käyttöä, mutta että niistä pitäisi luopua!!  Eikä vähäinen ollut senkään tavaran määrä, jota seuraava sukupolvi oli jättänyt vintille säilytettäväksi. 

Kun näitä kaikkia arkistojen aarteita yhdessä lajiteltiin muutamana päivänä, alkoi vähitellen muodostua käsitys siitä, mitä tavarakaaokselle tulisi tapahtumaan.  Osa kelpasi lapsille ja sukulaisille, huonekaluja myytiin tuttaville sekä huutonetissä.  Jotakin vietiin kirpparille.  Ja sitten ne tavarat, joille ei enää löytynyt järkevää kierrätystä, toimitettiin sydän kylmänä jätteenkeräykseen.

Loput pitäisi pakata niin, että muuttofirma pystyisi ne siirtämään. Ensin huhtikuussa väliaikaiseen asuntoon Myllymäkeen ja sitten marraskuussa Jätkäsaareen.  Suurin osa oli sellaista tavaraa jota ei väliaikaisessa asunnossa tarvita.  Niitä varten oli järkevintä ostaa isoja pahvisia muuttolaatikoita, joissa ne voisivat rauhassa odottaa syksyä.  Sellaiset astiat ja muut jutut, joita väliaikaisessakin asumisessa tarvitaan, pakattiin muovisiin vuokralaatikoihin.  Näitä muuttolaatikkoröykkiöita alkoi sitten nousta jokaisen huoneen nurkkaan.  Elämä alkoi olla pakattu pahvilaatikoihin.  Kaikki alkoi olla valmista muuttofirmaa varten.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti