Päiväkirjamerkintöjä 10

   Maanjäristyksestä on jo toivuttu, enää ei odota että hetkellä millä hyvänsä maa alkaa jälleen järkkyä.  Pieniä järistyksiä on kuuleman mukaan ollut useita, eilen aamulla itsekin tunsin yhden.  Ne eivät juurikaan hetkahduta ketään.  Se maanantainen oli kuitenkin täällä pitkään asuneiden mukaan voimakkain mitä muistavat.

   ---

   Tämä viikko on vietetty pääasiassa laiskotellen.  On lueskeltu kämpillä sekä kävelty kaupungilla ja rannalla.  Niin, eihän se kävely varsinaisesti mitään laiskottelua ole, kyllä siinä hiki virtaa kun tuolla rantakadulla auringonpaisteessa jolkottaa. 

   TioPepe (tuo ennakkoluuloton oman tien kulkija ja väsymätön uuden etsijä) onnistui ottamaan minusta niskalenkin ja eikun rohkeasti varpaita kastamaan Välimeren aaltoihin!  Kova poika pohjoisesta, lieneekö viikinkien jälkeläisiä.

   ---

   Perjantaina taas junalla kohti Sevillaa.  Sieltä jatketaan tyttären ja vävyn kanssa autolla Extremaduraan, Espanjan ruoka-aittaan.  Yövytään siellä jossain pari yötä, tutustutaan alueeseen ja palataan sitten vielä Fuengirolaan valmistelemaan kotiin paluuta.  Extremadurasta pari sanaa myöhemmin.  Nyt muistan ottaa myös kameran laturin mukaan matkaan.

------

------

   Tiistaisilla markkinoilla kauppiaiden kovaääninen kilpalaulanta täytti korvat ja tajunnan.  Suorastaan runollista:

Kut prais foor juu 

if juu pai moor tän tuu - 

kut prais tsäst foor juu!

Päiväkirjamerkintöjä 9

   Sunnuntaina ajeltiin taas bussilla ylös vuorenrinteeseen, Mijasiin.  Koko Mijasin keskusta oli pantu remonttiin: kadut oli revitty auki kuten myös puistikko ja aukio, jossa järjestetään kaikenlaista tapahtumaa.  Aasi raukat seisoivat silti paikoillaan apaattisina odotellen kyyditettäviä.  Eläinten ystävät pyrkivät kuulemma lopettamaan koko aasien pidon taxeina.  No jäähän sinne Mijakseen toki paljon muutakin omaleimaista ja ainutlaatuista vaikka aasit pantaisiinkin eläkkeelle.  Tuo yllä oleva kuva on otettu Miramarin ostoskeskuksen edestä, siinä Mijas häämöttää valkoisena vuorenrinteellä.  Pueblo Mijas on kaunis kaupunki.

   ---

   Maanantai alkoi epätavallisista merkeissä.  Aamulla vähän vaille puoli kuusi herättiin siihen että kaikki heilui: sänky, huone, seinät, huonekalut.  Tai oikeastaan tuntui siltä, että taloa ravistetaan voimakkaasti.  Oli pakko nousta istumaan ja ottaa sängyn laidasta kiinni.  En tajunnut mitä tapahtuu, missä olen; ollaanko kovassa myrskyssä - sitten tajusin että tämä on nyt ihan oikea maanjäristys.  Sitä kesti ehkä 10 - 15 sekuntia, en ole varma, aika tuntui pysähtyvän.  Noin 20 minuutin kuluttua tuli toinen järistys, vähän pienempi.

   Uutisissa näyttivät järistyksen keskuksen olleen tuossa Marokon ja Espanjan puolessa välissä, Välimerellä, 160 km Malagasta.  Sen voimakkuus oli 6,1.

   Niin että kyllä sitä vielä tämän ikäisenäkin voi kokea asioita ensimmäistä kertaa.  Tämä oli minulle ensimmäinen omakohtaisesti koettu maanjäristys.  Toista en toivo.  Ai pelottiko?  No perhana, kyllä vaan!

   ---

   Tänään oli muuten vasta eka kerta tällä viikolla kun mentiin Miramarin Primarkkiin shoppailemaan!

   ---

   Tämä päivä taitaa olla oikein val(a)istumisen päivä. 

   Viime vuosina reissuilla on aina koluttu kaikki laukkukaupat.  Vaimo on etsinyt sitä juuri oikean mallista, oikean kokoista ja oikean väristä olkalaukkua - tietysti löytämättä.  Tietysti!  Jos hän olisi sen löytynyt, ei oltaisi enää poikettu jokaiseen laukkukauppaan.  Tärkeintä onkin se nahkalaukkujen hypistely.  Ja minä tajusin vasta nyt, että sitä laukkua ei ole tarkoituskaan löytää!  Niin että kiltisti vaan jatkossakin vaimon perässä jokaiseen laukkukauppaan.  (Huokaus.)

   ---

Näinköhän ensi yönä saa nukuttua lainkaan uuden maanjäristyksen pelossa.

Päiväkirjamerkintöjä 8

   Alkaa vähitellen tottua paremmin ja paremmin olotilaansa.  Täällä palmun ja kuun alla ei aina koivua ja tähteä muistakaan.  (Kyllä se kuu siellä kuvassakin luuraa.). Päivisin sen verran kuuma, että kävelylenkillä hiki virtaa.  Iltaisin sen sijaan tuossa 7 ja 8 aikoihin oikein sopiva lämpö kävellä rantabulevardilla.

   ---

  Los Pacosissa kävelylenkillä törmäsimme suomalaiseen kouluun.  Täällä asuvien suomalaisten jälkikasvu saa siellä opetusta selvällä suomenkielellä.  Eipä liene montakaan asiaa, jossa ei täällä saisi palvelua sillä ensimmäisellä kotimaisella.  Lisää suomalaisia yrittäjiä on koko ajan rantautumassa Fuengirolaan ja muuallekin Aurinkorannikolle.  Niin että kyllä täällä sellainen PikkuSuomi alkaa hyvinkin olla kasassa.

   Ajeltiin ajankuluksi junalla kolme pysäkinväliä Malagan suuntaan, Benalmadenaan.  Vähän isompi kuin Fuengirola.  Siellä pitäisi olla saatavilla oikein sairaalapalvelujakin suomeksi suomalaisille.  Kahvilla istuessamme katselimme miten kaupungin puutarhaosaston partio keräsi kadunvarren appelsiinipuista hedelmät.  Lähtevätköhän nekin appelsiinit brittien marmelaadiksi?

   Wi-Fi hotellilla välillä toimii - välillä ei.  Television Suomen TV1 välillä toimii, välillä muutaman päivän puuttuu tekstitys, sitten taas sama teksti jämähtää muutamaksi päiväksi ruudulle.  Nyt pari päivää ääni on ollut mystistä avaruuskohinaa.  Mutta onneksi on kirjoja mukana, nyt on menossa Haruki Murakami. Ja sitten kun kirjat on luettu, lisää saa paikallisesta suomalaisesta Hemingway-kirjakaupasta.

   ---

   Nyt vaimo on sen näköinen että on aika lähteä Primarkkiin shoppailemaan.  Kohta on laukuissa niin paljon vaatetta että mihinkäs ne tuliasviinit saa mahtumaan?!

Päiväkirjamerkintöjä 7

   Espanjassa on korvat kovilla.  Kaikkialla puhutaan kovaa ja kuuluvasti ja kaikki yhtä aikaa.  Niin perheissä kotona, ravintoloissa, markkinoilla, kaupungilla, bussiasemalla - siis kaikkialla.  Se vetää tällaisen hiljaisen kaverin entistä hiljaisemmaksi.

   ---

   Tämänkertaiset kuvat ovat vuoristosta.  Vuoret täällä El Bosquen ympäristössä ovat mykistäviä.  Valkoiset kylät vuorten kainaloissa ovat kuin satumaailmaa, kaukaa katsottuna vaikea uskoa, että niissä elää aivan tavallisia ihmisiä.

   Tein kaikkein typerimmän mokan minkä voi tehdä lähdettäessä paikkaan, jossa on tarkoitus valokuvata.  Jätin kameran laturin Fuengirolaan ja akku oli tietysti tyhjä jo Sevillan kuvien jälkeen.  Mutta Espanjassahan kaikki järjestyy: sain vävyn veljen tyttöystävältä järkkärin lainaksi, ei tarvinnut kuin hankkia oma muistikortti.  Kamera tosin oli minulle outo Canon ja siinä oli ainoastaan perusobjektiivi vaatimattomalla zoomilla.  Mutta olihan se monin verroin parempi ratkaisu kuin puhelimella räpsiminen.

   ---

   Vävyn vanhempiin tuli siis tutustuttua, vaikka ongelmana oli, että he eivät puhuneet muuta kuin espanjaa ja me taas puolestamme emme sitä osanneet.  No, tytär toimi oivallisena tulkkina.  Kyllä me siis hienosti heidän kanssaan juttuun tulimme.

   ---

   Siellä se sitten tapahtui!

   Poimin omin pienin kätösin mehukkaan luomuappelsiinin puusta ja pureksin sen siinä puun vierellä.  Tytär sanoi, että ei muista nähneensä isäänsä koskaan aiemmin yhtä onnellisen näköisenä!  Isäntäväen kanssa poimittiin vielä ennen lähtöä iso kassillinen appelsiineja mukaan otettavaksi.

   Nyt sitten taas täällä kotoisessa Fugessa lepäilemässä rankan reissun jälkeen.  Ja appelsiineja riittää!

Päiväkirjamerkintöjä 6

   Nyt on sopiva hetki muistaa päiväkirjaa.  Vaimo lähti Sevillan partur... eikun hammaslääkäriin.  Palanen hammasta jäi Sevillaan (joiltakin jää sydän).  

   ---

   Eilinen päivä pyörittiin Sevillan keskustassa.  Shoppailua tietysti sekä tutustuttiin lähemmin Plaza de Majorilla ihmeelliseen kertopuusta tehtyyn rakennelmaan.  Viimeksi käytiin siellä iltapimeällä, mutta nyt vasta siitä sai oikean käsityksen.  Rakennelman päällä kulki kävelyreitti, josta oli hulppeat näkymät yli kaupungin.  Pari vuotta sitten katselin kaupungin näkymiä katedraalin ylätasanteelta, mutta se oli oikeastaan jo vähän liiankin korkealla.

  Illaksi vävy laittoi kunnon paellan meren elävistä.  Sen päälle churroravintolaan ja vadillinen syntisen rasvaisia herkkuja.  Olo oli kuin espanjalaisella.  

   ---

  Kohta lähdetään autolla kohti Cadizia, El Bosquen kylään.  Tutustutaan vävyn vanhempiin.  Jännittää!

   Ei, ei se ole tuo vanha romanttinen tipparellu jolla mennään.  Se oli vaan pakko kuvata, kun se seisoi niin kiltisti appelsiinipuun alla.

Päiväkirjamerkintöjä 5

   Niin se vaan kävi, että flunssa kesti tasan viikon.  Eilen iltapäivällä retkahti selkä melko pahasti, yleensä paranee viikossa - nyt parani vuorokaudessa!  Kyllä täällä Espanjassa jotain on maassa, ilmassa tai meressä, ei tätä muuten voi ymmärtää.  Mitkähän sairaudet vielä ehtivät parantua.

   ---

   Tänään iltapäivällä tultiin bussilla Malagasta Sevillaan.  Vähän reilu 200 kilometriä, 2,45 tuntia ja kustansi 5 euroa!  Kyllä vaan, matka tosin ostettiin netin kautta jo kuukausi sitten.  Mukava vaihteeksi katsella bussin ikkunasta vuoria, oliivipuiden paljoutta sekä vuorenrinteiden valkoisia kyliä.  Oliiviöljyähän tuotetaan täällä eniten maailmassa, italialaisillekin sitä riittää täältä ostettavaksi ja sitten mukamas omanaan myytäväksi.  Hyi niitä!

   ---

   Britit puolestaan ostavat täältä kaupunkien katujen varsilla kasvavat appelsiinit, jotka ovat koristeina, eikä siis syötäväksi tarkoitettuja.  Ne kuulemma päätyvät marmelaadiksi.

   ---

   Illalla opeteltiin sitten espanjalaisten tavoin syömään vasta illan pimettyä.  Ravintolassa oli iltaruokailu vasta alkamassa vaikka kello näytti jo yhdeksää.  Nyt sitten saa kohta käydä täyden vatsan viereen nukkumaan.  Aamulla tytär lähtee oppaaksi keskustaan, ei pääse waari eksymään.

   ---

   Tiesivät ilmeisesti odottaa meikäläistä tänne Sevillaan.  Oli maalattu ihan omat kaistatkin kaduille pyöräteiden tapaan!!

Päiväkirjamerkintöjä 4

   Olen niitä ihmisiä, jotka pyrkivät aina varautumaan kaikkeen ennakolta.  Hotellimme vieressä oleva juna-asema on toistaiseksi remontissa ja suljettu.  Oli siis pakko kävellä ja mitata matkat kumpaankin suuntaan seuraaville asemille.  Pois lähtiessä kun kummankin pitää taas raahata kahta painavaa laukkua.  Fuengirolan asemalle tuli matkaa 2,1 km ja lähtöpäivä on markkinapäivä, jolloin siellä suunnassa on todella ruuhkaista.  Torreblancaan matkaa on vain 1,7 km, mutta reitillä on jonkin verran nousua.  Lisäksi joutuu kulkemaan pelottavan läheltä Osbornen härkää!!  On tietysti mahdollista, että asemamme kuin ihmeen kaupalla valmistuu, ja sen myötä päänvaivani poistuu. Sallittaneen pieni mainos: matkojen mittaamisessa verraton apu on ollut ilmainen kuntoilijoille tehty sovellus (appsi) Endomondo.  Se mittaa kuljetun matkan, kertoo käytetyn ajan, näyttää kartalla kuljetun reitin sekä osaa paljon muutakin.  Se käyttää mittaamiseen gps-tekniikkaa eli satelliitteja, joten ulkomailla ei tarvitse edes käyttää mobiilidataa.  Kuljettu reitti saa sitten wifiin yhdistyttyään kartan alleen.  Kätevää, kiva mittailla matkoja, heh!

   ---

   Kuten siis mainitsin, olen sellainen ennakolta kaiken pahan varalle varustautuja.  Kuitenkin minullakin on oma unissa seikkaileva Alter egoni.  Tio Pepe - hän on varsinainen metroseksuaali kosmopoliitti, urbaani seikkailija, rohkea omantien kulkija, ennakkoluuloton kokeilija, ikuinen uuden etsijä.  Sitä vaan, että kyllä minullekin sattuu ja tapahtuu, vaikkakin vaan unessa.

   ---

   Tämä hotelli ei ole merellisten auringonnousukuvien kannalta strategisesti yhtä hyvällä paikalla kuin edellisten vuosien hotellit.  Toki täältäkin niitä kuvia saa.  Sen sijaan vuorten suuntaan avautuu melko mukavat näkymät, olkoonkin että sähkölinjat, pylväät ja talot näkymää osaltaan häiritsevätkin.  Sieltä suunnasta saa eniten irti auringon laskiessa.  Tänne blogiin laitettavat kuvat joudun ottamaan iPhonella ja niitä pystyn valmistelemaan vain iPadin melko puutteellisilla ohjelmilla.  Mutta älkää huoliko: vielä joudutte näkemään oikealla kameralla otettuja ja Lightroomilla julkaisukuntoon valmisteltuja kuvia, sitten aikanaan.

   ---

   Malagassa on aina välillä mukava piipahtaa, vaikkapa vaan pienellä oluella.  Matka täältä Fuengirolasta (Torreblancan asemalta) junalla kestää 40 minuuttia ja edestakaisen lipun hinta on 5,40.  Malaga on jo iso kaupunki, ja aivan erilainen ilmapiiri kuin täällä kotoisessa Fugessa.  Kävelykadun upeasta jouluvalaistuksesta ei päästy nauttimaan, koska oltiin valoisaan aikaan.  Vielä koristeet kuitenkin olivat paikoillaan, ainakin enimmäkseen.

   ---

   Ehdotin aamupalan jälkeen vaimolle työnjakoa: hän tiskaisi loppuloman ajan.

Äänestys meni tasan, minä hävisin.

Päiväkirjamerkintöjä 3

   Joskus tekisi mieli sanoa, että vähän täällä Espanjassa on kuin Venäjälläkin: mikään ei toimi mutta kaikki järjestyy.  Hotellilla on nimittäin melko monesta enempi tai vähempi pienestä probleemista pitänyt käydä respassa mainitsemassa.  Kaikki on kyllä sitten järjestynyt ja vieläpä hyvin ripeästi - me encanta Espana!

   ---

  Loppiaisen kunniaksi käytiin syömässä vähän fiinimmässä paikassa kunnon paellat.  Sitten täytyi tietysti hankkia kämpille Roscon de Reyes eli appelsiininkukkavedellä maustettu kuninkaiden kranssi.  Että eiköhän se loppiainen tullut taputeltua lähes espanjalaiseen tyyliin.

   ---

   Tänään lounastimme hotellimme ravintolassa.  Lounaslistalla luki chilihärkää kermaperunoilla, tilasin tietty sitä.  Ruoka tuotiin pöytään, aloin pistellä sitä tuulensuojaan ja silloin joku sanoi pääni sisällä: psst, tämä ei ole härkää - tämä on kanaa!  Erinomaista chilikanaa sinänsä, mutta olisihan tarjoilija toki voinut mainita, että härkä pääsi loppumaan koska tulimme niin viimetipassa.  Ravintola on suomalaisomistuksessa.

   ---

   Ihan vaan tällainenkin pikkujuttu: matkaan lähtiessämme ostettiin lentokentältä vesipullot 0,5 litraa hintaan 3 € (litrahinta 6 €).  Täällä alakerran kaupasta samaa tavaraa saa 5 litraa 0,50 € (litrahinta 0,1 €). Ei tarvitse siis vedenjuontia pihdata.  ( Kotimaisia tomaatteja ei vaan ole vieläkään löytynyt.)

   ---

   Kävin vilkuilemassa blogitilastojani.  Parin vuoden takaista postaustani Heimat - Kotiseutu, on viimeisen viikon aikana käyty lukemassa peräti 114 kertaa (kiitos)!  Teemalla alkanut sarjan uusintakierros on selvästikin lisännyt ihmisten kiinnostusta ko. Heimat- trilogiaan.  Olen hyvin tyytyväinen!

   ---

   Kuten olette huomanneetkin, nämä ensimmäiset päivät ovat kuluneet sellaiseen perustarpeiden tyydyttämiseen.  Edullinen ja hyvä ruoka pitävät vatsan kiitollisena, aurinko ja lämmin henkäys mereltä hellivät kroppaa.  Pimeät yöt takaavat aivan poikkeuksellisen hyvät unet.  Niin, ja vaimon perustarpeisiin kuuluu tietysti lisäksi vaatekauppojen alennusmyyntivalikoimiin tutustuminen.

   Hiljaa hyvä tulee...

Päiväkirjamerkintöjä 2

   Erinomainen kasvisravintola Fuengirolassa!  Vegetalia, Calle Sta. Isabel.  Lounas noutopöydästä taisi olla jotain 8€, maukasta, maistui pohjoisen lihansyöjällekin.  Käykää ihmeessä jos täälläpäin satutte liikkumaan.

   ---

   Loppiais-aaton kulkue kolmen kuninkaan kunniaksi oli taas melkoinen kokemus.  Voi sitä ihmisten määrää, heitettyjen karkkien paljoutta ja lasten riemua.  Se oli karnevaalia se!  Kuvaaminen ruuhkassa oli vähän hankalaa, ja lapsia ei paljon niissä näy koska he konttasivat maassa karkkeja kahmien.

   ---

   Illalla sitten matsin jälkeen aloin taas vetää paitaani kattoon.  Vaimo alkoi toppuutella, että kyllä ne siellä jäähallissa sen homman hoitavat.  Lisäksi tuo minun paitanumeroni kuulemma tarkoittaa kokoa eikä pelinumeroa.  

   ---

   Täällä hotellissa muuten näkyy tuttu TV1, sarjojen ja elokuvien tekstitykset vaan puuttuvat.  Katselin säätiedotuksia ja hyvin samoissa lukemissa mennään - mitä tuo etumerkki nyt näyttää oleva erilainen.

   ---

      Niin, tuossa päivällä rantakadun kahvilassa istuessa koin jonkinlaisen, mikä se nyt on kun näkee itsensä ikäänkuin tulevaisuudessa.  Hyvin iäkäs pariskunta eteni muiden kävelijöiden joukossa.  Erona muihin oli askeleiden pituus.  He etenivät noin kymmenen sentin epävarmoilla askeleilla ja pysähtyivät lepäämään aina noin parinkymmenen askeleen jälkeen.  Pariskunta pysytteli tiukasti käsikynkässä, rouvan vasemmassa kädessä oli keppi ja herra puolestaan tukeutui oikealla kädellä reiteensä.  Molemmat siis syvässä kumarassa.  Toivoin, että heillä ei olisi enää kovin pitkä matka hotellille.  Jotenkin tuntui, että he kaikesta huolimatta nauttivat Aurinkorannikon lämmöstä!  Noinkohan sitä itse vielä jaksaa tuon ikäisenä?

Päiväkirjamerkintöjä 1

   Malagan kentällä on pakko istahtaa terassille aistimaan, miten mieli alkaa asettumaan Espanjan aaltopituudelle.  Lämmin, vähän kostea ilma sekä haju- ja äänimaailma tunkeutuvat iholle ja ihon alle.  Kuitenkin vasta junamatka Fuengirolaan loksauttaa palaset lähes tutuille paikoilleen.  Tutut kuulutukset, tutut maisemat.  

   Paha takaisku on se, että Los Bolichen asema on remontissa.  Ja espanjalaisen kiireen kun tietää, niin siinä saattaa vierähtää viikkoja.  Eikä siinä muuten mitään, mutta tuli melko pitkä matka raahata laukkuja seuraavalta asemalta Los Bolichen vieressä olevaan hotelliin.  Siinä hiki virtasi, mutta suomalaisella sisulla selvittiin.

   Mutta kämpässä ei sitten olekaan valittamista.  Ylin kerros, parvekkeelta näkee toiseen suuntaan vuoret ja toiseen suuntaan pilkottaa meri.  Tosin katolla olevat aurinkopaneelit ja muut tötteröt peittävät puolet näköalasta.  Hotelli on melko uusi, siisti, huoneistot hyvin varusteltu ja keittiöstäkin löytyvät kaikki mahdolliset härpäkkeet niin tiski- kuin pyykinpesukoneineen.  Eikun vaan kotoutumaan.

   Tänään illansuussa on mentävä katsomaan suurta juhlaa.  Kolmen kuninkaan kulkue vaeltaa kaupungin halki, ja kaikki asukkaat ovat tietysti katuvarsilla.  Lapset keräävät vaunuista heiteltäviä karkkeja ja vanhemmat seuraavat jälkeläistensä riemua.  Muut nauttivat tapahtumasta parhaan kykynsä mukaan.  Saattaa sieltä Waarikin jonkun karkin napata.

   Nyt on aika lähteä tiistaisin pidettäville markkinoille.  Kassin pohjalle löytyy takuuvarmasti ainakin appelsiineja.  Kelpaa niitä sitten taas pureksia parvekkeella, ja ihmetellä omien esivanhempien asuinpaikan valintaa.