Uutisvirrassa pulikointia

 
    Ei ole mitään sanottavaa eikä kirjoitettavaa.  Kynässä olisi kyllä mustetta ja paperiakin riittäisi.  Aamun lehti oli normaalin paksuinen, aamutelevisiosta tulee juttua ja uutista toisensa perään.  Ikkunasta katsoessa ihmiset näyttävät kiireisiltä, autot rynnivät parkkipaikalta ja ratikat jolkottavat päämäärätietoisina kiskoillaan.  Luulisi siitä jutunjuurta riittävän.

    Finnairin lakko alkaa tai sitten ei ala.  Oikeudessa käsitellään työpaikkakiusaamista.  Pekka Puskalle etsitään seuraajaa.  Obama paikkailee terveyslakiaan.  Medvedev saa lähteä jos vastustaa Putinia.  HPK kiri jatkoaikavoittoon.  Filippiinien myrskyuhrit saavat lopultakin apua.  Hawkit lentokieltoon.  Erikoissairaanhoidon rahoista riita.  Marja Mattlar esittää laulunsa Itkijänainen.

    Koko ajan tapahtuu, mutta minulla ei ole mitään sanottavaa.  Kaikki muut sanovat ja kirjoittavat.  Puhuvat puolestani.  Osallistuvat keskusteluun, elävät hetkessä ja uutisvirrassa.  Heidän tekemässään uutisvirrassa minäkin elän.  Virta tuo ja virta vie maailman tapahtumia.  Eivät ne tässä ehdi pysähtyä, uudet puskevat jo päälle.  Ei niihin ehdi tarttua kiinni, ja jos ehtiikin, kohta ne jo lipeävät otteesta.

    Totuuden nimissä on pakko myöntää: eivät ne kaikki uutiset ja maailmantapahtumat edes kiinnosta.  Miten ne minun maailmaani vaikuttaisivat, miten ne elämääni koskettaisivat. Hesarin uutisotsikot 24 tunnin ajalta.  Montaako klikkasin?  Montako niistä luin loppuun?  Entä sinä?

    Onnekseni ei kukaan enää odotakaan minulta kannanottoa päivän kysymyksiin.  Ja onneksi kenenkään muun elämiseen ja olemiseen tällä seikalla ei ole pienintäkään merkitystä.  Elämä kulkee rataansa vaikka en tätäkään olisi kirjoittanut.  Tai vaikka kirjoitinkin. 

    Vanhan miehen elämässä on se erinomaisen asia, että kukaan ei häneltä enää odota mitään.  Kunhan pitää itsestään huolen ja muistaa lääkityksen.  Hyvin vapauttavaa.  Hyvällä omallatunnolla voin nyt istua nojatuoliin ja ottaa Alice Munron seurakseni.  Sitten, jonkin ajan kuluttua, vedän takin niskaan, lippiksen päähän ja lähden kaupungille kahville.

    Uutisvirrasta välittämättä.