Maanantai

    Joulukatu avattiin eilen.  Tänään herättiin ensimmäiseen varsinaiseen pakkasaamun, autot parkkipaikalla ovat valkoisen kuuran peitossa.  NCC:n miehet kävelevät viluisen näköisinä valmistumassa olevalle rakennustyömaalle.  Taivas näyttää pilvettömältä, auringon on kohta aika purjehtia koko kirkkaudessaan taivaanrantaan  näkyville.

    Huoneeni ikkunasta näkyvän vastapäisen talon taakse on kohoamassa uusi talo.  Kerrosta korkeampi.  Hitsauskipinät sinkoilevat kun ylimpiä elementtejä asennetaan paikoilleen.  Miesten siluetit erottuvat hyvin taivasta vasten.  Kaksi nosturia liikuttelee pitkiä kaulojaan, vaijereiden varassa roikkuvat taakat eivät näy talon takaa.  Ensi kesänä siihenkin taloon muuttaa uusia Jätkäsaaren asukkaita.

    Parvekkeen puolelta katsoessa silmiä häikäisee juuri nousseen auringon valaisemat Lauttasaaren kerrostalot.  Aurinko heijastelee ikkunoista niin, että taloissa näyttäisi olevan joka asunnossa valonheittimet tänne suunnattuina.  Laaja kenttä ennen merta on entistä satama-aluetta.  Muutamassa vuodessa siihen nousee kymmeniä taloja, sekä keskelle aluetta Hyväntoivonpuisto.  Nyt sen takaa näkyy vielä meri, jota yksi pakkasyö ei säikytä.  Jääpeitettä saa vielä odottaa pitkään.

    Ihmisten päivät täyttyvät tänäänkin rutiineista.  Päivä toisensa jälkeen toteutamme osaksemme langenneita tehtäviä.  Ponnistellaan eteenpäin.  Joku odottaa jo joulua.  Joku toinen talvilomaa.  Jokainen odottaa kuitenkin jotakin, mikä toisi vaihtelua arkiseen elämään.  Harva kuitenkaan odottaa mitään odottamatonta.  Maanantain on seurattava sunnuntaita.  Yllätystenkin täytyy sentään olla odotettavissa.  Paitsi talvikelien tulo maanteillä.