Pina

- Tanssi, tanssi, muutoin olemme hukassa.

    Toukokuun lopulla Teemalla esitettiin Igor Stravinskyn ”Le Sacre du Printemps” – ”Kevätuhri”.  Pietarin Mariinski-baletti esitti sen Vaslav Nijinskyn (lähes) alkuperäisen koreografian mukaisesti.  Hurjaa menoa, tallenne tuli katsottua muutamaan kertaan, vaikka tanssi ei kiinnostukseni kohteissa aivan ykkösenä ollutkaan.  Jatkoa seurasi.

    Vielä tämänkin ikäisenä voi löytää jotakin aivan uutta ja mielenkiintoista.  Joskus jopa jotain aivan järisyttävää.  Tämän jouduin taas myöntämään, kun viikolla katsoin televisiosta tallentamani elokuvan "Pina".  Elokuva esitettiin Teemalla jo lokakuun lopulla mutta ehdin katsoa sen vasta nyt.  Tallensin sen silloin koska sen ohjaaja oli yksi suosikeistani, Wim Wenders, ja koska sen nimi herätti kiinnostukseni: ”Pina - Tanssi, tanssi, muutoin olemme hukassa.”

    Ja kyllä siinä tanssittiinkin!  Eikä oltu hukassa.  Dokumenttielokuva sisälsi suuren määrän katkelmia erilaisista tanssiproduktioista Wuppertalin tanssiteatterin ohjelmistosta.  Tässäkin löytyi kohtaus ”Kevätuhrista” sekä lisäksi kohtauksia ”Café Mülleristä”, ”Kontakthofista” ja ”Vollmondista”.
 

    Niin, se tärkein juttu oli tietysti saksalainen tanssija, koreografi Pina Bausch (27.7.1940 - 30.6.2009).  Hänen käsialaansa oli kaikki koreografia - oikeastaan varmaan voisi sanoa, että koko Wuppertalin tanssiteatteri on hänen luomuksensa.  Pina Bausch hankki kannuksensa New Yorkissa, jossa hän ensin opiskeli kuuluisassa Juiliardin koulussa ja sen jälkeen esiintyi Metropolitan-oopperan tanssiryhmässä sekä mm. New American Ballet nimisessä ryhmässä.  Saksaan palattuaan hän teki ensimmäiset koreografiansa toimiessaan Folkwang-Tanztheaterissa soolotanssijana.
 

    Vuonna 1972 Pina Bausch nimitettiin Wuppertalin oopperan balettiryhmän taiteelliseksi johtajaksi. Balettiryhmän nimeksi muutettiin myöhemmin Tanztheater Pina Bausch.  Saksalaista taidetta on aina totuttu pitämään vähän vanhoillisena, perinteeseen nojautuvana.  Kuitenkin sieltä on aina noussut hyvin moderneja, jopa radikaaleja taiteentekijöitä.  Sellainen oli ehdottomasti myös Pina Bausch.  Hän yhdisti ennakkoluulottomasti teoksissaan saksalaista vapaan tanssin perinnettä sekä amerikkalaista modernia tanssia.  Hän yhdisteli teoksissaan tanssiin myös kokeilevaa teatteria, elokuvaa, musiikkia. kuvataidetta ja performanssia.
   

    Pina Bausch esiintyi myös mm. Federico Fellinin elokuvassa ”Fellinin laiva” sekä Pedro Almodóvarin elokuvassa ”Puhu hänelle”.  Tämän dokumenttielokuvan, josta lumouduin ja nyt kirjoitan, ohjasi siis saksalainen Wim Wenders.  Elokuva on ensimmäisiä 3D-tekniikalla tehtyjä taide-elokuvia.  Tarkoitus oli tehdä elokuva yhteistyössä Pina Bauschin kanssa, mutta hän kuoli keuhkosyöpään ennen työn aloittamista.  Syöpädiagnoosin hän sai vasta viisi päivää ennen kuolemaansa.  Vuonna 2011 valmistuneesta dokumenttielokuvasta tulikin Wim Wendersin sekä Wuppertalin tanssiteatterin yhteinen kunnianosoitus arvostetulle ja rakastetulle koreografimestarille.

    Elokuvan katsominen teatterissa 3D:nä olisi ollut varmasti vieläkin hurjempi kokemus kuin televisiosta tavallisena versiona.  Elokuva sisältää niin huimia ja niin suurella intensiteetillä, kiihkolla tehtyjä kohtauksia, että niitä on turha edes yrittää kuvailla.  Totean vain, että en ole milloinkaan aiemmin nähnyt vastaavaa tanssiesitystä.  Mukana on useita vähän pidempiä kohtauksia mutta myös joitakin hyvin lyhyitä, sketsin kaltaisia kohtauksia, jotka perustuvat johonkin liikkeeseen.  Joissakin kohtauksissa taas tätä perustana olevaa liikettä toistetaan toistamistaan pienin variaatioin hypnoottisena soivan musiikin tahdissa.  Useimmiten tunnelma on hyvin surrealistinen.  Mutta se suunnaton kiihko ja olisiko jokin kaipuu, jota Pina Bausch usein pyrki tavoittamaan - ne olivat päällimmäiset ensikatsomalta mieleen syöpyneet asiat. (Tuossa tuli nyt taas tuo kaipuu - Sehnsucht.  Sama kaipuu esiintyi Edgar Reitzin ”Heimat - Kotiseutu” -trilogiassa.  Onko se todella näin yleinen saksalaisuuteen kuuluva käsite?  Täytyy selvittää.)

    Minusta tuli tämän kesän aikana tanssitaiteen ystävä.  Ensin Mariinski-baletin Kevätuhri, sitten kesällä Compañía Kaari & Roni Martinin flamencoesitys livenä ja nyt tämä Pina Bauschin elokuva.  Miten tällaisia voisi vastustaa?    Harmittaa vain, että Pina on ollut minulle ennestään täysin tuntematon nimi.  Pina Bausch nimittäin on esiintynyt maailmankuulun tanssiteatterinsa kanssa Suomessakin, Helsingin kaupunginteatterissa, vuonna 2005.

    Myös koreografikollegat ympäri maailman arvostivat suuresti Pina Bauschia.  Monien mielestä Bausch ”teki sen, mistä muut vain uneksivat”.  Jorma Uotinen on todennut, että ”kukaan toinen viime vuosisadalla ei ole tehnyt mitään vastaavaa”. 

    Youtubesta löytyy useita videoita Pina Bauschista ja Wuppertalin tanssiteatterista.  Tässä pari linkkiä:

Vollmond (Täysikuu):
http://www.youtube.com/watch?v=LnUesmL-1CQ     

 Le Sacre du printemps (Kevätuhri):
http://www.youtube.com/watch?v=NOTjyCM3Ou4