No, mitenkäs joulu meni?

Aaton aatto

    
    Kaupassa totaalinen ruuhka.  Ostoskärrysuma seisoo, liikkuminen vaikeaa kun joka suunnasta hyökkää täysiä kärryjä.  Vielä joulukukka äidille mukaan.

    Isän haudalla Kellokummussa, Espoossa.  Täällä vielä tilaa, isä saa nukkua rauhassa.  Kynttilät hankala sytyttää tuulessa.  Valoa lumettomalle hautausmaalle.

    Äitiä katsomassa Tuomarilassa.  Kahvit, taatelikakkua ja kuulumiset.  Joulu tulee vuosi vuodelta hiljaisemmaksi.  Lapset ja lastenlapset ovat kaikki omissa kuvioissaan.  Nähdään taas.

    Kinkun paistoa kamarapuoli alaspäin.  Vastavirrankiiski.  Eiköhän tuolla joulun yli selviä.  Turhan paljon suklaamaistiaisia.  Joululauluja spotifyn tarjoamana, espanjalaisia ja suomalaisia.

    Sataa vettä.

 

Jouluaatto

    
     Aamulla riisipuuroa.  Sekahedelmäkiisselin valmistus, joka ainoa joulu.  Perinne!  Viimeinen jakso Boardwalk Empirestä, siitä ei joulutunnelmaa löydy!

    Pojista kaksi jouluaattoa viettämään.  Toinen kotiutui Kiinasta joulunajaksi.  Tytär Espanjassa, Gaditzissa, jouluterveiset skypen välityksellä.    Glögit, sauna ja kinkun tuhoamista.  Laatikoita ja lohta.  Kahvit, kakut ja kranssit.  Tietysti suklaata.  Joulun-kylläinen olo.  Pojat kotiin taksilla.

    Sataa vettä.

    Mennyt maailma ja vähän jotain muuta elokuvaa unen tuloa odotellessa.  Oi jouluyö!

Joulupäivä

    
    Sataa vettä.

    Taas riisipuurolla alkuun.  Vähän telkkaria.  Minkäköhän kirjan aloittaisi?  Vaimon tietokoneella ongelmaa, korjattu.  Hyllystä valikoitui Tuomas Kyrön Kerjäläinen ja jänis.

    Päiväkahvi ja kinkkuvoileipää.  Kirjan kanssa nojatuolissa.

    Ei sada vettä.
 
    Kävelylenkille keskustaan, hiljaista kaupungilla.  Ratikalla takaisin.  Kirjan pariin.  Perunalaatikko uuniin lämpiämään, loput kinkun rippeet pöytään.  Alkaa olla jouluruokakiintiö täynnä.

    Värttinää ja Tuomas Kyröä, kahvia ja taatelikakkua.  Ruokien lisäksi ei oikein muuta jouluun yhdistettävää toimintaa.  Onko joulu jo ohi.

    Valokuvien pyörittelyä.  Twitteriä vähäsen.  Digiboxilta muutama tallennettu sarja.  Lopuksi Dalindeo M1 studiolla.

Tapaninpäivä

    
    Sataa vettä.

    Totuttelua joulun jälkeiseen elämään.  Aamusta heti Nuori Montalbano.  Olotila alkaa tuntua normaalilta.  Blogiin kirjoittamista, oikeastaan valmistelua.

    Ei sada vettä.

    Ulos pitäisi lähteä, varmaan myös kauppaan.  Sitä ennen kuitenkin Tuomas Kyröä.

    Kierros kaupungilla, ei kaupassa.  Kivenpyörittäjän kylä. Makaronilaatikkoa.  Päänsärkyä ja buranaa.

    Kolmaskin pojista kylään.  Enää yksi näkemättä.

    Tuomas Kyröä.

    Kuninkaan puhe.

    Eiköhän se ole siinä, tällä erää.  Alkaa välipäivät(?).

    ***********************************************

    Näin se joulu minulla meni.  Ei se enää ole sen kummempaa.  Ei sitä enää voi verrata Waldemarin jouluun. Kuitenkin joululla on erityinen asemansa, joulu on minullekin vuoden tärkein juhla.  Kun kiireisistä joulunaluspäivistä on selvinnyt, antaa sen vaan mennä omaan verkkaiseen tahtiinsa.  On silti  myönnettävä, että tässä kohtaa tuntuu aina kuitenkin jollakin lailla helpottavalta.
 
     Lainaanpa tähän loppuun vielä otteen Eeva Kilven Jouluruno 2013:sta.  Ihan vaan varmuuden vuoksi, näin hyvissä ajoissa etukäteen, että sitten tiedätte.

”Älkää sotkeko minun ympyröitäni!
Kyllä minä osaan kotiin.
Tunnen polkuni ja lehtoni,
muistan osoitteeni, ovikoodini
ja hätänumeronkin,
ja jotta jättäisitte minut rauhaan
piirrän teille kellotaulun
vaikka silmät ummessa,
tai hei, voisitteko laatia minulle listan
niistä asioista joita saan tehdä
ilman että pidätte minua
vanhuudenhöperönä.”