Tänään avattiin Tuomaan markkinat Senaatintorilla. Ei siellä aivan vielä joulutunnelmaa löytynyt, mutta aavistus joulun lähestymisestä kyllä. Siellä kojurivien välissä kävellessä ja kojujen sisään kurkistellessa olin kylläkin jo näkevinäni pari kertaa vilahduksen joulutontusta. Ei se mahdotonta ole. Siinä markkinatouhua katsellessa aloin muistella mitä kaikkea minulle on tontuista vuosikymmenien aikana opetettu. Ja muistuihan sitä jotakin mieleen.
Tästä voit laittaa taustamusiikin: http://youtu.be/xSNMPvZI9yM
Tonttujen alkuperästä ei ole varmaa tietoa. Ne saattavat olla joulupukin ja joulumuorin lapsia. Tai sitten ne ovat pelkästään joulupukin välttämättömiä apureita. On jopa väitetty, että joulumuori panee käpyjä pataan, lausuu taikasanat, ja kas, seuraavana aamuna padasta kiipeä varsinainen tonttulauma.
Joulutontut saattavat myös olla haltijatontun jälkeläisiä tai sitten ne vaan yksinkertaisesti tulevat vuoren uumenista. On kuitenkin varmaa, että niin joulupukki ja joulumuori, kuten tontutkin, ovat kotoisin Korvatunturilta.
Jotkut tutkijat ovat tietävinään, että tontuilla ei olisi lainkaan napaa! Syynä navattomuuteen on kuulemma se, että ne ovat syntyneet ruusuntuhkasta, unelmakuteesta, naavajauhosta, kuusenkerpuista sekä rakkaudesta, ilosta ja riemusta. Ota tästä sitten selvää.
Varsin yleisen tiedon mukaan tonttujen taskuissa on meriheinää sekä kipinäkivet tulen iskemiseksi. Kun tarkemmin taskuja kaivelee, löytyy myös kissan viiksikarvoja kiusantekoa varten sekä jäniksenkäpälä kivunlievitykseen ja hellimiseen. Varustukseen kuuluu myös saippuapala, tosin joiltakin se on unohtunut tai hukkunut.
Tontut voivat muuttaa kokoaan tilanteen ja tarpeen mukaan. Tarkkailukomennuksella ollessaan ne ovat tuskin metsähiiren kokoisia, mutta keskenään ollessaan ne kasvavat ihmislapsen mittoihin.
Mistä sitten tietää, että huoneessa on käynyt tonttu? No tietysti siitä, että huoneeseen astuessaan haistaa heikon havun, steariinin, neilikan ja siirapin, sekä usein myös kardemumman tuoksun. Ja kaiken lisäksi tuntee itsensä hyvänoloiseksi ja iloiseksi.
Tontut kuulevat ja näkevät kaiken. Sen jokainen meistä on jo lapsena saanut karvaasti kokea.
Tallitonttu on kaikista tontuista viisain ja vanhin, oikein tonttujen tonttu. Ulkonäkönsä puolesta hän kävisi pienikokoisesta joulupukista: parta on pitkä ja valkoinen ja vaatteetkin näyttävät jotenkin joulupukkimaisilta. Mutta luonne on aivan erilainen. Aina kun mahdollista, tallitonttu tekee kaikenlaisia kepposia ihmisille sekä muille tontuille ja sitten nauraa partaansa. Jouluherkuille hän antaa suuren arvon.
Onhan sitä vielä monen monia muitakin tonttuja. On saunatonttua, puutarhatonttua ja postitonttua. Ja sitten vielä se metsämökin tonttu, jonka Raittisen Jussikin näki ikkunasta ulos kurkistavan. Eiköhän olla varmuuden vuoksi kilttejä, ei sitten aattoiltana tarvitse katua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti