Jälleen kohti jaettua Eurooppaa?

 

 

Jo riittää nöyryyttäminen

Ei ole kauankaan kun Euroopan jakoi kahtia rautaesirippu.  Jako oli jyrkkä, paikoin muureilla varmistettu, eikä sen kaikkia piirteitä ja muistoja ole vieläkään täysin hävitetty.  Vieläkin varjot menneisyydestä tahtovat nousta esiin selvästi aistittavina entisen Itä-Euroopan maissa.  Aika tekee kuitenkin tehtäväänsä ja ihmiset rakentavat demokratiaa sekä yhteiskuntaansa.  Erot läntiseen Eurooppaan ovat vuosi vuodelta kaventuneet, vaikka myönnettävä on, että paikoin työsarkaa on vielä luvattoman paljon.  Tarkoitan tällä esimerkiksi korruptiota sekä siihen kiinteästi liittyvää, tai ainakin sen liepeillä pesivää rikollisuutta.

Nyt näyttää kuitenkin pelottavasti siltä, että talous tulee jakamaan Euroopan uudelleen kahtia.  Raja kulkee nyt vain eri kohdassa.  Toisella puolella olemme me talouttamme ns. hyvin hoitaneet, ja toisella puolella taloutensa hunningolle ajaneet valtiot.  Mutta ei meilläkään ole näinä aikoina talousluvuissa hurraamista.  Siihen vaikuttaa monin eri tavoin kriisimaiden talous - ja päinvastoin: itseään ruokkiva kierre on valmis.  Koska minulla ole riittävästi talousviisautta, olen antanut uskotella itselleni että raju talouskuuri leikkauksineen on oikea/ainoa keino saada kriisimaat taas jaloilleen.  Saattaahan se niin ollakin, en osaa sanoa.  Nyt vaan alkaa olla nähtävissä talouskriisin kohtalokkaat seuraukset.  Siitä joutuvat kärsimään eniten ne, jotka vähiten ovat sen syntyyn vaikuttaneet.  Näiden onnettomien määrä kasvaa pelottavalla vauhdilla.  Se on todellinen uhka demokratialle, se tulee väistämättä muuttamaan näitä vaikeimmassa asemassa olevia valtioita.  Siemen ääriliikkeiden synnylle on kylvetty, nyt ruokitaan jo niiden kasvualustaa.

Pahimmissa ongelmissa tällä hetkellä ovat Kreikka, Kypros ja Espanja.  Näillä kaikilla on taustalla erilaiset syyt ongelmiinsa: on veronkiertoa, suoranaista EU:n huijaamista, rahanpesua, korruptiota, pankkien holtitonta luotonantoa ja ylimitoitettua rakentamisbuumia.  Näihin toimiin ovat syyllistyneet virkamiehet, poliitikot, pankit, nopeiden voittojen toivossa perustetut yritykset sekä usein myös ns. tavalliset kansalaiset mahdollisuuksien ja maan tavan mukaan.  Rehellisyyden nimissä on kuitenkin tunnustettava se tosiasia, että nämä synnit eivät ole täysin vieraita täällä muuallakaan Euroopassa.  Ne vaan olivat näissä kriisimaissa niin merkittävässä osassa, että valtiontaloudet eivät enää kestäneet.

Kun jossain maassa työttömyysprosentti on jatkuvasti 25 - 30%, nuorilla yli 50%, on selvää että tilanne on kestämätön.  Ihmisiä häädetään kodeistaan koska he eivät pysty maksamaan asuntolainojaan eikä vuokriaan.  Sairaita ei ole mahdollista hoitaa parhaalla tavalla, lasten ja nuorten koulutus kärsii.  Tämä tilanne näyttää työttömien ja asunnottomien silmissä pysyvältä, se korkeintaan pahenee.  Ei siinä tilanteessa voi olla minkäänlaisia tulevaisuudennäkymiä - tilanne on täysin toivoton.  Se osa ihmisistä joilla vielä on työtä elää jatkuvassa epävarmuudessa.  Erilaiset leikkaukset ja verojen korotukset vievät osan ostovoimasta ja lisäksi huollettaviksi tulevat perheen työttömät, usein aikuisikäiset lapset.  

Tällainen elämä ei ole ihmisarvoista, se on nöyryyttävää! 

Olisiko jo aika ottaa koko Euroopan mittakaavassa avuksi sen parhaat voimat, muutkin kuin ekonomistit?

Pitäisikö meidän palkata nämä ”Himasemme” tutkimaan ja luomaan ulospääsytie nykytilanteesta näille miljoonille ihmisille joiden sanastoon ei kuulu ”huominen”.  Pitäisikö näiden ihmisten nöyryyttäminen jo lopettaa.  Ehkä se ei vielä ole myöhäistä, ehkä kokonainen sukupolvi kriisimaiden eurooppalaisia voitaisiin vielä pelastaa.  Vai tyydymmekö vain viiden tai kymmenen vuoden kuluttua vakuuttamaan itsellemme ja muille, että ei me arvattu, emmekä olisi kuitenkaan voineet mitään.  Näinhän me tehtiin silloinkin, kun 30-luvulla saksalaisten talouslaman voittajaksi ja ihmisten pelastajaksi tarjoutui eräs taideopinnoissaan epäonnistunut Adolf Hitler.  Nämä tämänpäivän ”hitlerit” valmistelevat jo puheitaan epätoivon keskellä eläville ihmisille ja keräävät aatetovereitaan ympärilleen.  Kreikassa ollaan jo varsin pitkällä, ja keinot ovat muuttuneet entistä kovemmiksi: joko olet meidän puolellamme tai kärsit ja olet puolellamme.

Viisaat: kertokaa mitä meidän pitää tehdä.  Riittää jo tämä ihmisarvon polkeminen ja ihmisten nöyryyttäminen talouslakien ja markkinavoimien ehdoilla.  Ei me haluta polkea Kreikan ja Espanjan mahtavaa kulttuuriperintöä koko Euroopalle.  Ei me haluta polkea näitä ihmisiä, mehän jopa tunnemme osan heistä lomamatkoiltamme.  He ovat hienoja ihmisiä.  Heille pitää palauttaa heidän ihmisyytensä ja arvokkuutensa!  Ihan oikeasti!