Marraskuun kierrätystä

   

    Jatketaanpa vielä kerran vanhojen postausten kierrätystä, vähän tuunattuna.  Muutama sana pois, lausejako ja rivitys vähän uuteen uskoon.  Tulee heti aivan erinäköistä ja samalla asia tiivistyy. 
    Tämä alkuperäinen tajunnanvirran tulostus löytyy  blogistani 4.11.2013.  Silloin tuuli lennätti vettä ja räntää vaakasuorassa pitkin Jätkäsaaren katuja.  Tänään ei ole aivan samanlainen sää, ainakaan Hämeenlinnassa, mutta merkkejä loskakelien alkamisesta on kyllä ilmassa.  Hyvä hetki ottaa ennakkoa tulevaan.

Oodi marraskuulle

Marraskuu koettelee sitkeyttä
sade hakkaa tuulen antamalla voimalla ikkunaan.
Parvekelasit paukkuvat: 
”Tästä et kyllä tolkussa selviä,  
yritäpäs nyt
lähteä kolostasi, surkimus,
kyllä sinut ryöpätään”. 

Ei väliä,
mistä ikkunasta taivaalle tähyät 
vesi valuu
ruutua alas
niin pohjoisessa kuin etelässä. 
Taivas raskasta harmaata, pilvet matalalla. 
Älä kuvittele ulos pääseväsi.  Sytytä valot,
näkisit paremmin oman toivottoman tilanteesi. 
Nyt on marraskuu.

On neljäs marraskuuta,
tämä on vasta harjoittelua.  Kohta
lämpömittareista näkyy sinistä,
tuuli kasvattaa vauhtia mereltä kaduille pyyhkäistessään. 
Mukanaan tuo räntää
ja kohta perään lunta.  Kaikki muuttuu tasaisen harmaaksi,
et huomaa rajaa jossa maa vaihtuu ilmaksi, meri taivaaksi,
räntä lumeksi, syksy alkutalveksi. 
Vaikka vielä eilen tohditkin taivasalle,
yritäpäs nyt. 
Vaakasuorassa kiitävä räntä
löytää takinhupun alle,
hihansuista sisään ja housunlahkeiden alta
kenkää kostuttamaan.

Älä yritä mitään positiivista marraskuusta,
ei sitä kukaan tosissaan ota,
hulluna pitävät. 
Valita, vaikerra, näytä negatiivisuutesi.
 
Älä puhu mitään kynttilöiden polttamisesta;
hapen vaan syövät ilmasta,
pienhiukkaset myrkyttävät keuhkot. 
Älä yritäkään mitään suklaasta ja hyvästä kirjasta,
suklaa lihottaa,
nostaa kolesterolia sekä kauppalaskua. 
Ja kirjamakusihan tiedetään! 
Ei mitään mahdollisuutta,
nyt on marraskuu.

Ja silloin kun on marraskuu,
silloin kaikki on marraskuuta. 
Turha yrittää, 
aina se on voiton saanut.
Kaiken osaaville,
kaiken taitaville ja
kaiken tietäville paikkansa osoittanut. 
Aina se on kengät kastellut ja puseron alle tunkenut. 
Aina se on yhtä riemuissaan nurkissa pyörinyt,
autioilla kaduilla voimiaan esitellyt. 
Aina se on aikansa kestänyt,
sitten tyytyväisenä
joulukuulle tilaa tehnyt. 
Tietänyt,
että jos kaiken jälkeen
joku uhmakas vieläkin hymyä yrittää,
adventtisohjoon sekin lopulta hyytyy. 

Harmautta, surkeutta,
ikävää, ilottomuutta.
Sitä meillä riittää. 
Ei ihme, ettei small talk luonnistu.
Nyt on marraskuu.


 Tämän jälkeen sopii kuunnella vaikka Lasse Mårtensonin hieno sävellys: Marraskuu.  
 https://www.youtube.com/watch?v=WjBV0p9hKnE