Luudalle töitä

    Aivan kuin pää ja ajatukset olisivat vielä Välimeren rannalla, Andalusiassa, vaikka muuten onkin taas jo kotona tutussa ympäristössä.  Eikä se johdu pelkästään tästä lumisohjosta ja kylmyydestä.  Siinä on jotain muutakin, mitä ei oikein osaa selittää.

    Saattaa käydä niin, että varsinaista talvea pakkasineen en tänä vuonna näe lainkaan.  Kevät näyttäisi alkavan tavallista aikaisemmin.  Aurinko näyttäytyessään lämmittää jo päivällä näinkin pohjoisessa, vähäiset lumet hupenevat aivan silmissä.  Sankka sumu merellä ja rannoilla, laivojen huutelu sumun seassa, sohjoa ja lätäköitä jalkakäytävillä.  Selvästikin talven selkä on jo taittumassa, vaikka tulisikin vielä kylmiä jaksoja.

    Helmikuussahan tässä toki vielä ollaan.  Vielä on aivan luvallista pysytellä sisätiloissa ja viettää aikaansa kirjojen ja musiikin parissa.  Vielä on aivan sopivaa uppoutua Lightroomiin valokuvamassaan tai postimerkkilaatikoihin - yrittää saada järjestystä kaaokseen.  Melkoinen kaaos, tai ainakin sekamelska tässä omassa ulkoisessa minässä edelleen vallitseekin.  Olen tässä muutaman päivän katsellut huoneeni hyllyjä ja komeroita, niissä olevia tavaroita, esineitä ja  asioita.  Mapeissa on järjestelemättömiä papereita, laatikoissa ja komerossa vaikka mitä.  Kaikki ne odottavat, että niiden kimppuun käytäisiin.  Heitettäisiin turha pois ja tarpeellinen pantaisiin järjestykseen.

    Tämä ulkoinen minä odottaa että sille tehtäisiin samoin, kuin mitä yritin tehdä sisäiselle minälleni kuukauden ajan siellä Andalusiassa.  En tiedä onko edes oikein, kun tunnen minäni muodostuvan myös kaikesta tästä ulkoisesta.  Kaikesta tästä mitä vuosikymmenien aikana olen ympärilleni kerännyt ja joka tuntuu tärkeältä, johon on jokin vahva tunneside.  Tai ainakin olen kuvitellut sen olevan tärkeää.
 
    Vähän pelkään, että pään sisältä oli helpompi heittää turhaa pois kuin näistä ulkoisista minän palikoista.  Luultavasti niistä luopuminen on niin vaikeaa, että ne löytävät ainoastaan hivenen uuden järjestyksen.  Kevään edetessä niihin kiinnittää taas vähemmän huomiota, silloin mielenkiinto suuntautuu seinien ulkopuolelle.  Keväisille meren rannoille, puistojen puihin ja palaaviin muuttolintuihin.  Aamuvarhaisiin katuihin ja torien tunnelmaan.  Silloin minä haluan muodostua kaikista niistä.