Seniorin onnenpäivät
Palaan tähän eläkkeellä olemisen ihanuuteen, jota tuolla FB:n puolella aiemmin jo sivusin. Eläkkeelle jäämiseenhän kasautuu mahdoton määrä odotuksia ja hyviä aikomuksia. Työelämässä ollessa, kun ei jaksa/viitsi/ehdi, on helppo vakuuttaa muille ja ennenkaikkea itselleen, että sitten kun olen eläkkeellä... No sitten kun tuo eläköitymisen hetki on koittanut, tulee se totuuden paikka. Nyt pitäisi täyttää kaikki nuo itselle asettamansa odotukset. Itselleni ainakin tuo saumakohta oli hyvin erilainen kuin mitä olin odottanut. Parikymmentä viimeistä vuotta yrittäjänä, aina työssä ja firmassa kiinni. Lomista ei kannattanut haaveillakaan (levätään sitten eläkkeellä), työviikot enimmäkseen kuusipäiväisiä, joskus seitsemän. Sairastaakaan ei voinut.
Siitä putkesta sitten jäin 2010 huhtikuussa viettämään eläkepäiviä. Ilman töihin lähtöjä ja firman asioiden miettimisiä. Kontrasti on melkoinen, elimistö ja pää eivät meinanneet millään sopeutua joutenoloon. Sellaisesta olotilasta se stressi vasta muodostuukin! Oli siinä tekemistä, kun yritti jankuttaa itselleen: ota rauhallisesti, rentoudu, ei ole enää mitään vakituista kiirettä! Tuohon aikaan asuttiin vielä Hämeenlinnassa vanhassa rintamamiestalossa, jossa oli iso piha. Ensimmäisenä kesänä opettelin istumaan pihalla auringonpaisteessa tekemättä mitään. Syöden appelsiinia ja tutkimalla heinän arvoitusta. Rakentelin huvimajaa, istuttelin pensaita, kukkia, omenapuita ja sen sellaisia. Grillailin kanan rintaa. Ja aina välissä pakotin itseni vaan istuskelemaan ja ihmettelemään. Käytiin Kaustisten Kansanmusiikissa ja jopa vähän matkustelemassa ulkomailla. Tällaisiin juttuihin ei ollut mahdollisuutta yrittäjänä ollessa.
Siitä se sitten vähitellen alkoi uusi elämisen rytmi muodostua. Nyt on kulunut kolmisen vuotta tuosta, ehkä elämäni stressaavimmasta hetkestä. Tämä voi monen mielestä kuulostaa hyvinkin oudolta ja ehkä epäuskottavaltakin. Toisaalta uskon että en ole suinkaan ainoa, jolle eläkkeelle jääminen on ottanut koville. Hyvä puoli on se, että elimistö ja mieli kyllä sopeutuu tähänkin olotilaan, sellainen pikainen evoluutio (tai peräti revoluutio). Nyt alan olla jo ’'kotonani’’ täällä eläkkeellä. Muutos tapahtui oikeastaan sen jälkeen, kun viime vuoden lopulla muutettiin takaisin Helsinkiin. Aikaisemmin pidin eläkkeellä olemista vahvasti ylimainostettuna. Nyt osaan jo nauttia tästä olotilasta. Jos tekemisen puute yllättää, voi vaikka naputella jotakin tänne blogiin!
Tähän loppuun laitan muutaman niistä ’’teeseistä’’, joiden avulla olen itseäni tähän olotilaan piiskannut. Ne samat jotka jo aiemmin olivat FB-sivuillani:
1. Ehtii askarrella ja rakennella kaikkea kivaa mistä jälkipolvet muistavat (’’mitähän sen waarin päässä liikkui kun se tuonkin teki’’).
2. Lepäämisen välissä voi ottaa rennosti aina kun siltä tuntuu.
3. Puutarhaakin voi hoitaa koska se on tärkeää, kuten myös purjehdus (jota en kylläkään harrasta).
4. Ja matkustelu se vasta onkin tärkeää koska siinä näkee ja oppii niin paljon uusia asioita. On sitten enmmän asioita, joita vielä vanhempana voi unohtaa.
5. Sitten kotona voi matkoilla maisteltujen herkkujen innoittamana grillailla wilhelmiä, kabanossia, kiekuraa jne.
6. Tai sitten (useimmiten) voi ihan muuten vain rehellisesti pitkästyä, koska tosiaankin tässä iässä päivät kuluvat hitaasti mutta vuodet nopeasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti