Jäiden lähtiessä

Mielikin lämpenee

  Viimeisten päivien aikana on kevääntulo saanut lopultakin vauhtia.  Kevään voittaessa ja ilmojen lämmetessä tuntuu kuin itsekin olisi taas voittanut jotakin.  Tuntee kuuluvansa voittajien joukkoon.  Mieli on selvästi valoisampi, optimismi nostaa taas talven jälkeen päätään ja ilmekin on iloisempi.  Taas me selvittiin!

  Talvi, ja ennenkaikkea talvisen liukkaat kävelyväylät ovat suurta myrkkyä näin seniori-ikään ehtineelle ja jalkaongelmista kärsivälle.  Varsinaisia kävelylenkkejä ei voi muutamaan kuukauteen harjoittaa kuin satunnaisesti.  Ja silloinkin hyvin matalalla profiililla, joka askelta varoen.  Ihanteellista olisi päästä pahimman talven ajaksi Espanjan Aurinkorannikolle.  Kuukausi tai mieluummin kaksi etelän lämmössä tekisi hyvää niin kropalle kuin sielulle.

  Olen muutamana talvena käynyt sellaisella pikavisiitillä vähän fiilistelemässä millaista se voisi olla.  Päättyneenä talvena oltiin kaksi viikkoa Fuengirolassa.  Täytyy sanoa että se paikka on kyllä kuin Jumalan luoma vartavasten meille suomalaisille.  Talviaikaan siellä on juuri sopivan lämmintä, ei hellettä mutta ei myöskään vilu pääse yllättämään.  Iltaisin auringon laskettua takki on kyllä aivan paikallaan.  Rantakatua riittää kilometritolkulla.  Mikäs siinä on kävellessä kun ei tarvitse pelätä jään liukkautta.  Ja jos jostakin syystä haluaa välillä kävellä muualla kuin meren rannassa, niin eikun vaan vuorenrinteillä kulkeville teille.  Laskeskeltiin, että päivittäin tuli käveltyä 10 - 20 kilometriä, ihan kohtuullinen määrä.  Eikä se siellä tuntunut edes raskaalta.  Lähes kaikkia tarpeellisia palveluja saa myös suomenkielellä, sillä Fuengirolassa toimii lukuisia suomalaisia yrittäjiä ja ammatinharjoittajia.

  Ymmärrän hyvin näitä suomalaisia ”muuttolintuja” jotka pahimman talven ajaksi suuntaavat Espanjan lämpöön.  En tiedä onko se vaan pelkkää kuvittelua, mutta itse ainakin jo tuon kahden viikon jälkeen koin olevani monin tavoin terveemmässä kunnossa kuin ennen matkaa.  Niin että kaikkien nuorempien kauhuksi me eläkeläiset keräämme ehkä lisää elinvuosiakin talvisin tuolla etelässä!  Sinne vaan Espanjan aurinkoon appelsiinia syömään!

  No tuleehan se kevät ja kesä toki tänne Suomeenkin.  Ja silloinhan tätä Suomea ei kyllä voita mikään.  Tulevana kesänä aion nauttia täysin rinnoin Helsingin rannoista, merestä, kallioista, Kaivopuistosta ja Suomenlinnasta.  Näitä olen kaivannut niiden monien vuosien aikana jolloin olin poissa täältä. 

  Kävin eilen katsastamassa miten merenrannat vapautuvat jäistä Kaivopuistonrannassa.  Kyllähän ne jäät sieltä nyt vauhdilla hupenevat, kuten seuraavat kuvat osoittavat.  Kuvat on otettu Harakan laiturilta sekä Uunisaaren sillalta.  Viimeksi mainitussa paikassa uiskenteli pari joutsenta, joista toinen osoittautui varsinaiseksi linssiluteeksi.  Sillalla oli pari muutakin ihmistä katselemassa kevään tuloa, mutta joutsenet uivat päättäväiseksi suoraan minun ja kamerani eteen.  Siinä toinen pyörähteli muutaman kerran ympäri, ojenteli kaulaansa ja sitten hetken kuluttua ui vähän kauemmas.  Tuli sellainen tunne, että se tosiaan tuli esittelemään kauneuttaan.  Raadollisempi syy lienee kuitenkin se, että se ajatteli saavansa jotakin syötävää, ehkä.  Kukapa tietää.