Somerosta on sanottu, että siellä on enemmän sikoja kuin ihmisiä. Se pitää edelleen paikkansa - tosin nykyään kanoja on vielä sikojakin enemmän. Antanee ehkä jonkinlaista kuvaa kaupungin elinkeinorakenteesta. Ja kyllä niitä viljeltäviä peltojakin tästä kaupungista löytyy.
Hämeen Härkätie on olennainen osa Someroa, Someron historiaa. Kuten myös hämäläisyys. Hämäläisyys onkin yksi niistä harvoista asioista joista tunnen ylpeyttä. Ja siitäkin ilman sen kummempaa omaa ansiota. Hämäläisyydessä on jotakin samanlaista jäyhää kuin pohojalaisuudessa. Toki varmaan sitä jotakin on myös savolaisten mielestä savolaisuudessa, ja suotakoon se heille.
Tietysti olen ylpeä myös somerolaisuudestani. Siitä että olen täällä syntynyt ja elämän alkeita itseeni imenyt. Jälkeenpäin ajatellen olen varsinkin niiden parin viimeisen täällä viettämäni vuoden aikana omaksunut useita asioita ja katsomuksia, jotka ovat kantaneet toisinaan vaikeidenkin aikojen läpi. Somero on kulkenut mukanani koko tämän 70 vuoden mittaisen matkan.
Jos minulta nyt kysyttäisiin että mitä se somerolaisuus sitten oikeastaan on ja miten se ilmenee, en rehellisesti sanottuna osaisi tuohon kysymykseen vastata. Yleensä muualta kotoisin olevat ihmiset mainitsevat heti Rauli Somerjoen, Unto Monosen, M.A. Nummisen ja Pentti Nikulan kun he haluavat osoittaa Somero-tietämystään. Toki nämä ovatkin hyviä esimerkkejä somerolaisista, heistä kannattaa olla ylpeä. Heistä ehkä näkee miten käy, kun juo riittävästi somerolaista kraanavettä! Näiden herrojen teot ja elämä eivät kylläkään yksistään selitä mitä somerolaisuus on.
Nyt kun olen taas somerolainen, on hyvä mahdollisuus yrittää tuostakin ottaa parempaa selkoa. On ainakin vertailukohteita asuttuani useissa paikoissa täällä eteläisimmässä Suomessa. Jos sitten joskus saankin selville mitä somerolaisuus on, en edes yritä sitä muille selittää. Ei sitä kuitenkaan ymmärtäisi kuin toinen somerolainen (varsinkaan jos käyttäisin Someron murretta!).
Kuvia Hämeen Härkätien varrelta:
http://waarin-vinkkeli.blogspot.fi/search/label/H%C3%A4meen%20H%C3%A4rk%C3%A4tie
Olemme molemmat paluu muutamia. On se vaan niin merkillistä miten nopeasti synnyin seudulle sopeutuu. Odotan innolla mahdollisuutta päästä katsomaan uutta Kiiran koulua.
VastaaPoistaKiitos kommentista. Synnyinseudulle paluu on kuin vetäisi vanhan tutun palttoon niskaansa.
PoistaOn se kraanavesi ihmeellistä kyllä, noinkin pienestä paikasta tullut noin monta tunnettua ihmistä.
VastaaPoistaSusu, eivät siinä olleet vielä läheskään kaikki, sitä kraanavettä ovat juoneet toki monet muutkin! Kukaan ei vaan vielä ole keksinyt ruveta pullottamaan sitä.
Poista