Iltaan tämäkin päivä on elettävä

   

    Sumu peittää taas aamuisin maiseman.  Sumu pehmentää kaiken, suojaa ulkoiselta maailmalta.  Samalla se kuitenkin myös eristää muusta maailmasta, sitä on aivan yksin sumun keskellä, ympärillä ei ole mitään.  Pitää vain luottaa, että siellä näköpiirin ulkopuolella kaikki jatkuu ennallaan.

    Viime helmikuussa kirjoitin tänne blogiin tuntemuksiani eräänä oikein sumuisena päivänä Jätkäsaaressa.  Se oli sellaista tajunnanvirtaa, siinä ei ollut oikein mitään järjellistä sanottavaa.  Se oli aikaa, jolloin jälleen kerran kamppailin ankarasti pitääkseni iso M:n loitolla.  Iso M on sellainen salakavala ja kutsumaton vieras, joka tilaisuuden tullen tunkee itsensä kaikkiin mielen sopukoihin.  Se pyrkii koko ajan isännäksi isännän paikalle.  Kun se kerran on päässyt asettumaan ihmisen mieleen, siitä on mahdotonta päästä koskaan kokonaan eroon.  Joka hetki se odottaa sopivaa ajankohtaa soluttautuakseen pään sisälle, mielen sopukoihin.

    Iso M kramppasi mieltäni tuolla 2000-luvun alkuvuosina.  Lento tuntui loppuvan lyhyeen, ilma siipien alla lakkasi kantamasta ja mieli ja kroppa sakkasi.  Sain jonkinmoista apua, ja sittemmin luulin siitä kutsumattomasta vieraasta päässeeni, mutta erehdyin.  Kyllä se siellä koko ajan on väijynyt aikaa sopivaa.  Tuon helmikuisen kirjoitukseni, tajunnanvirran ulostuksen aikoihin tuo iso M taas kerran vahvensi otettaan.  Vanne rinnan ympärillä kiristyi, ahdistus kuvasi parhaiten olotilaa.  Kun joskus kesällä luin tuon kirjoitukseni uudelleen, huomasin selvästi, mitä vastaan tuolloin tappelin, mikä oli taas kerran pääsemässä niskan päälle.
 
    Tänään aamulla sumuisessa maisemassa kävellessäni, tuli tuo sama tunnelma taas pintaan.  Kotona kaivoin kirjoitelmani esille ja aloin jostain syystä pätkiä ja rivittää sitä uudelleen.  Jätin joitakin turhia sanoja pois, muutamaa vähän muutin ja lopputulos oli aika oudon näköinen.  Iso M paljastui nyt paremmin sieltä rivien takaa.  Laitan sen nyt tähän, ihan vaan tyhmyyttäni.
 

1.   
Päivän harmaa tylsyys ikkunoissa
sumu tiivistyy pisaroiksi.
 
Mereltä huutelevat laivat
odottavat vastausta rannalta.
 
Kaikki pysähtyy harmaan sisässä
korvat kuulevat
silmät eivät näe.
 
Eilen samanlaista
huomennakaan ei mikään muutu
päivät kuluvat
vain päivämäärät vaihtuvat.


2.
Tylsä kirja latistaa mielialaa
onko pakko jatkaa
kohteliaisuudesta kirjailijaa kohtaan.
 
Mitä se voi antaa sellaista
jolla on merkitystä
joka erottaa sen muista
joka erottaa päivät toisistaan.

Ei ainoatakaan lausetta
joka saisi malttamattomana odottamaan seuraavaa.
 
Sumu tiivistyy
harmaus alkaa muuttua hämäryydeksi.
 
Iltaan tämäkin päivä on elettävä.


3.
Kun mitään ei tapahdu
silloin ei todellakaan tapahdu mitään 
ei vaihdu ainoakaan harmaan sävy.
 
On turha odottaa
että menisi itsestään ohi 
ei se mene
tuuli ei tuule
ilma ei vaihdu
yksi ja sama tunnelma ei miksikään muutu. 

Sumun sisällä kaikki on paikallaan
ajatuskaan ei läpäise usvamuuria
se pyörii silmin näkyvällä kehällä.
 
Mikään ei pääse ulos
mikään ei pääse sisään.


4.
Päivän harmaa tylsyys
laivojen huhuilu
lähtiessä
satamaan saapuessa.
 
Huutaisiko itsekin 
avaisi parvekkeen lasit
vastaisiko Silja tai Viking huutoon. 

Avautuisiko sankkaan sumuun väylä
syntyisikö yhteys
näkyisikö komentosilta. 

Puhaltaisiko tuuli maiseman vapaaksi
paljastaisi sohjoiset rannat
palelevat puut
autot riveissään parkkipaikalla. 


Vai pysyisikö näkymättömissä
kaiken peittävän sumun tylsyydessä 
jatkaisi tuijotusta ikkunasta
näkemättä minnekään 
olisi omissa oloissaan.