Se on taas tätä

    Kuukausi Espanjassa on jälleen muisto vain.  Tämän kertaisiin muistoihin mahtuu muistelemista vähän pidempäänkin; se 25.1 aamuinen maanjäristys.  Se tunne ei kovin äkkiä häviä mielestä.  Se voima joka hotellia ravisteli, oli pelottavaa, pakko se on myöntää.  Niiden lyhyiden hetkien aikana käväisi monenlaista mielessä.  Päällimmäisenä oli samankaltainen tunne kuin lentokoneessakin.  Itse ei voi mihinkään vaikuttaa - tulee mitä tulee.  Jälkijäristyksiä tuli pitkään ja useita.

    Järistys oli voimakkuudeltaan 6,3.  Se ei aiheuttanut tuhoa kummallakaan puolella Välimerta.  Taiwanilla oli muutama päivä sitten 6,4 ja siellä sortui rakennuksia.  Malagan seutu on Espanjan altteinta aluetta maanjäristyksille ja siksi siellä on kiinnitetty huomiota rakennuskannan kestävyyteen.  Kuitenkin alueella on runsaasti rakennuksia, jotka eivät täytä nykyisiä määräyksiä.  Tutkimukset ja laskelmat kertovat, että voimakkuudeltaan 7,0 järistys aiheuttaa alueella jo melkoisia vaurioita rakennuksille.

    Extremaduran alueella, Trujillossa, vietettiin viimeinen viikonloppu.  Alue poikkesi huomattavasti rannikon maisemista.  Laajoja viiniviljelmiä, isoja lammaslaumoja, mustia sikoja ja tietysti härkiä.  Vaikka maisema olikin huomattavan tasaista, kyllä komeita vuoristojakin löytyi.  Paikallisissa ravintoloissa vierailut olivat sitten aivan oma lukunsa.  Onneksi meillä oli matkassa kaksi kielitaitoista, joista toinen, vävy, osoittautui taitavaksi järjestelijäksi sekä varsinaiseksi sosiaalisten taitojen mestariksi! 

    Mutta menihän matkalla tietysti jotakin perusteellisesti pieleenkin.  Tarkoituksenihan oli kuvata runsaasti.  Ensiksi sattui se typerä kameran laturin unohtaminen El Bosquen reissulta.  Lainakamera ei ollut objektiiviltaan kuin korkeintaan tyydyttävä.  Ja sitten toinen vieläkin typerämpi juttu Extremaduran reissulla.  Jostain syystä sain päähäni työntää linssisuojuksen housuntaskuuni aina kun ryntäsin kamera tanassa kuvaamaan.  Sitten kun oltiin jo paluumatkalla kohti Sevillaa, vahingossa satuin vilkaisemaan vilkaisemaan linssiä.  Siinä oli pilvittäin pientä valkoista paperipölyä, peräisin linssisuojuksen kanssa samassa taskussa olleesta nenäliinasta.  Päästin silloin vähän painavampaa sekä painokelvotonta tekstiä suustani!

 
    No, matkalla ottamistani noin 800 kuvasta olen ensimmäisellä läpikäynnillä saanut kovalla työllä aikaiseksi 13 (!) kuvapankkien laatukriteerit täyttävää kuvaa.  Ehkä sieltä ajan kanssa vielä jokusen onnistun työstämään kelvolliseksi.  Yli 50 vuotta kuvaamista harrastaneenakin on näköjään mahdollista tehdä näin aloittelijamaisia mokia.  Ehkä se oli liika innostuneisuus kun kostautui.

    Mutta entäs Suomen talvi ja lumi?  Se taisi mennä parhailta osiltaan tänä vuonna sivu suun (ja kameran).  Vaikka toisaalta - sitähän me juuri karkuun lähdettiinkin.