Lokakuun aamu

   
    Aamukuudelta pakkasta kuusi astetta.  Puut puolipaljaina, ruoho taittuu askelten alla.  Keltaisia lehtiä polun reunalla.  Kohta aurinko värittää taivaanrantaa.  On lokakuun aamu.

    Syksy on minun vuodenaikani.  Kesään liittyvät pakkohössötykset ovat taas takana.  Enää on jäljellä pihan laittaminen talvikuntoon, terassi puhtaaksi ja kalusteet varastoon, kukkapenkeistä kaikki ylimääräinen pois.  Haravoidessa näkee heti työnsä tuloksen.  On hyvä hetki suunnitella seuraavan kesän muutoksia pihan istutuksiin.

    Syysillan pimeydessä pihaa valaisevat kynttilälyhdyt.  Piha näyttää aivan erilaiselta kuin kesällä valokylvyssä.  Piha tuntuu olevan täynnä salaperäisyyttä, naapurin kissa hiipii varjoissa.  Kelpaa sitä katsella ikkunan lävitse lämpimässä istuen.

    Olen minä onnellinen.  Olen opetellut nauttimaan tällaisista pienistä asioista, joille ennen en osannut arvoa antaa.  Pienistä asioista löytyy suuria arvoja.  Niitä on helpompi löytää nyt, kun päivät kuluvat hitaammin ja vuodet nopeammin.  Pienestä tulee suurta ja aiemmasta tärkeästä vähemmän merkitsevää.

                                     **********************

    Viimeaikaiset kirjoitukseni ovat herättäneet huolta muutamissa kavereissani.  Olen ollut yllättynyt heidän yhteydenotoistaan: he ovat olleet huolissaan minusta aikana, jolloin muiden ongelmiin ei yleensä välitetä puuttua.  He ovat tarjonneet apuaan.  Olen liikuttunut heidän huolenpidostaan, lämmin kiitos heille.

    Ei minulla kuitenkaan mitään sellaista hätää ole, josta en jo osaisi selviytyä.  En varmaan olisi noista asioista kirjoittanutkaan ellen olisi tiennyt olevani jo niskan päällä.  Ehkä tämä on ollut sellaista kausivaihtelua jota kaikilla elämän alueilla aina esiintyy.  Tällä hetkellä minusta jopa tuntuu siltä, että asiani ovat paremmalla mallilla kuin ehkä pariin vuosikymmeneen.  Olen opetellut itseäni, tunteitani ja niiden ilmaisemista.  Olen onnellinen, että vaimoni on jaksanut olla mukana tässä prosessissa.  Nyt taas uskallan odottaa tulevaa.  Jaksan uskoa, että onni sisältyy elämään myös sen loppupuolella.

    Haluan yhä uudelleen nähdä auringon appelsiinipuussa.