Waarin vinkkelistä

keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Perhana! Kuvia Tangerista

     Päivä Marokon Tangerissa.   Ali Baba johdatti ryhmämme ensin sateisen Cap Spartellin kärkeen katsomaan, miten Atlantin ja Välimeren aallot sekoittuvat kapeassa Marokon ja Espanjan välisessä salmessa. Sen jälkeen ajoimme kaaosmaisen liikenteen seassa keskustaan.

   Keskustassa jalkauduimme ensin basaarikaduille, sitten kiipesimme ylhäällä sokkeloisessa rakennuksessa sijaitsevaan ravintolaan, jossa meitä viihdytti Ali Baban kutsumat muusikot sekä tietysti lumoava napatanssijatar, salaperäisen kaunis Fatima. Katukauppiaita hätistellen poikkesimme vielä parissa basaarin myymälässä ostoksilla, kahvilassa sekä lopuksi apteekissa, jossa ryhmämme perehdytettiin Argan-öljyn ihmeitä tekeviin vaikutuksiin.

   Yhdessä päivässä ei todellakaan ehdi kovin paljoa nähdä - tänne on tultava toistekin!

maanantai 16. helmikuuta 2015

Espanjan viikot

    Kolme viikkoa Andalusiassa on taas takana. Tänä vuonna en kirjoittanut yhtäkään postausta tuona aikana, keskityimme tällä kertaa tunnustelemaan Espanjan vaikutusta itseemme, ei niinkään jakamaan sitä blogissa.

    Fuengirolassa päivän lämpötilat keikkuivat tuossa 14 - 15 paikkeilla, auringossa tietysti yli 20. Sattui tähän ajanjaksoon myös muutaman vuorokauden kestänyt myrskyinen tuuli, komeita aaltoja! Olennaista kuitenkin oli se, että siellä pystyi tekemään pitkiä kävelylenkkejä ilman liukastumisen varomista.

    Malagassa tuli piipahdettua parina päivänä, samoin Mijasissa. Viimeistä edellisen päivän vietimme El Tajo -rotkon reunalla Rondassa. Vaikka ne rotkot on ennenkin nähnyt, jaksaa maisema aina sykähdyttää yhtä vahvasti. Ei ihme, että Ronda oli mm. Hemingwayn, Rilken ja Orson Wellesin lempikaupunki, viimeksi mainittu on tiettävästi myös haudattu Rondan läheiselle maatilalle.

    Kävimme myös päivän vierailulla Afrikan puolella, Marokon Tangerissa. Se oli minulle ensimmäinen vierailu Afrikan mantereella. Tanger on noin miljoonan asukkaan kaupunki. Se on muuttunut nopeasti melko moderniksi kaupungiksi, jossa rakennetaan uutta joka puolella. Vanhankaupungin basaareissa löytyy kuitenkin edelleen aivan oma mystinen tunnelmansa, sekoitus vanhaa ja uutta. En malta olla laittamatta aivan omaa kuvapostausta Tangerista heti kun saan kuvia julkaisukuntoon.

    Tämä oli nyt neljäs talvi jolloin tutustuimme Fuengirolaan ja sen ympäristöön. Viikkoja on kertynyt yhteensä kymmenen. Ei se tietysti kovin paljoa ole, mutta joka vuosi paikka on alkanut tuntua entistä tutummalta ja kotoisammalta. Joka kerta reviiri on vähän laajentunut ja paikan tavat tulleet tutummiksi. Pakko myöntää että olen viihtynyt. En näe mitenkään mahdottomana, että lähivuosina siellä alkaisi talvehtia pidempäänkin.

    Loppuun tietysti muutamia valokuvia.

Turistiflamencoa (Mijas)

Valaistunut (Mijas)

Vuoren rinteellä (Mijas)

Iltarusko (Fuengirola)

Koirien mielenosoitus (Malaga)

Hylätty (Fuengirola)

Autius (Fuengirola)

Myrskybongari (Fuengirola)

Rotkon reunalla (Ronda)

keskiviikko 14. tammikuuta 2015

Näinkin voi Helsingin nähdä

Tässä olisi muutamia hieman eri lailla nähtyjä kuvia Helsingistä. Vähän enemmän dramatiikkaa sävyissä, vähän tarkoituksellista terävyyden pehmennystä ja värien suttuisuutta: tunnelma on aivan erilainen kuin alkuperäisissä kuvissa.

(Kuvat kannattaa klikata suurempaan kokoon, silloin niistä löytää enemmän yksityiskohtia.)

Kaivopuisto

Korkeavuorenkatu

Rautatieasema

Kiasma ja Marskin patsas

Tyynenmerenkatu

Merikatu

Baana

Johanneksen kirkko

Telakkaranta

Telakkakatu

Kansalaistori (Kiasma ja Sanomatalo)

Hyväntoivonpuisto, Jätkäsaari

Ursininkallio

Suurkirkko

* * * * * * * * *
Jos luulet tämän kiinnostavan Fb-kavereitasi, ole hyvä, jaa alla olevasta F-painikkeesta.

sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Lastuna laineilla

   Vuosi sitten oli moni asia toisin kuin tänään, niin omassa elämässä kuin laajemminkin nähtynä. Toiset asiat etenivät vääjäämättä omaa rataansa, niiden sijainti vuoden lopussa oli hyvinkin ennustettavissa ja arvattavissa. Sitten taas monen asian suhteen oli odotettavissa hyvinkin erilaisia kehityskulkuja, kuin mitä vuosi sitten mukanaan toi, kovin monenlaiset asiat saivat hyvinkin yllättäviä, täysin arvaamattomia käänteitä.

    Omassa elämässäni suurin ulospäin näkyvä muutos, muutos jota tammikuisessa Andalusiassa elämääni pohtiessani en osannut ennakoida, oli asuinpaikan vaihdos. Oli toki tiedossa, että Jätkäsaaren asunto ei tule olemaan kovin pitkäaikainen koti. Silti päätös muuttamisesta syntyi hyvinkin nopeasti keväällä. Ja kuten meidän perheessä on tapana, päätös myös toteutettiin pikavauhtia. Vappuna aloitin remontin uudessa asunnossa Hämeenlinnassa ja kesäkuun puolivälissä muuttoauto siirsi maallisen omaisuutemme Helsingistä.

    Vuosi sitten en tosiaankaan osannut aavistaa että kirjoittaisin tätä postausta Hämeenlinnassa. En silloin myöskään osannut aavistaa, mitä kaikkea muuta elämääni merkittävästi vaikuttavia asioita tulisi tapahtumaan. Tarkemmin erittelemättä osa oli hyvinkin rankkoja, osa taas niitä hienoja juttuja joita vain elämä voi tuoda tullessaan. Vuoden 2015 alkaessa katselimme vaimon kanssa Helsingin yllä räiskyviä lukemattomia raketteja, maistoimme kuohuvaa ja totesimme hyvinkin ansainneemme sen. Olimme taas selviytyneet kunnialla yhdestä vuodesta. Olimme taas, ihan vähäsen, kasvaneet ihmisinä.

    Mitä nyt sitten yritän tällä sanoa? En muuta kuin sen, että elämä on jatkuvasti täynnä yllättäviä käänteitä ja tapahtumia. Välistä tuntuu, että niitä on enemmän kuin parhaimmissakaan romaaneissa. Näin siitäkin huolimatta, että toisinaan kaikki arjessa tuntuu päivästä toiseen jatkuvalta samanlaiselta tylsältä junnaamiselta. Ja näihin elämän tuomiin yllätyksiinhän ei mitenkään osaa valmistautua eikä varautua, eiväthän ne muuten yllätyksiä olisikaan.

    Entä mitä sitten alkanut vuosi tuo tullessaan? Lienee viisaampi, että antaa arvailujen olla. Tietysti voi, ja tuleekin asettaa itselleen tavoitteita. Tavoitteita, jotka tuntuvat hyviltä ja tavoittelemisen arvoisilta, ei kuitenkaan niin että ”minun täytyy”, vaan että ”haluaisin”. Elämän virta on kuitenkin joka tapauksessa niin voimakas, että sen mukana me keikumme vain lastuina laineilla. Virran mutkan taakse ei useimmiten pysty näkemään ennen kuin on jo sen ohittanut.


    Tästä alkaa kolmas vuosi kun tarkastelen asioita Waarin vinkkelistä ja kirjoitan elämästäni sekä siihen sisältyvistä tai sitä sivuavista asioista. Viime syksy oli moninaisista syistä vähän hiljaista, ja edelleenkin tuntuu kovin vaikealta päästä taas kirjoittamisen alkuun. Se ei vaan ole tuntunut sellaiselta luontevalta kuin aiemmin. No, ehkä se on ohimenevää, yritän olla ottamatta siitä paineita. Ja ainahan voi laittaa kuvapostauksen jos kirjoittaminen ei luonnistu (yksi kuva kertoo enemmän kuin sata sanaa).

    Kiitos kun olette jaksaneet seurata blogiani!

sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Perhana, kuvia vuodelta 2014

    Vähiin käy, ennen kuin kokonaan loppuu. On siis korkea aika vilkaista mitä kuva-albumiin on kertynyt tämän vuoden mittaan. Keräsin tähän nipun itselleni jotenkin merkityksellisiä otoksia. Ne eivät siis ole suinkaan mitenkään erinomaisesti onnistuneita, vaan ne sen sijaan kertovat jotain, millä on jonkinlaista merkitystä itselleni. Joitakin hetkiä, jotka haluan muistaa ja säilyttää kohta päättyvältä vuodelta.

    Yhteensä kuvia kertyi 1844 (35 Gt Raw muodossa). Se on kolmisen sataa vähemmän kuin viime vuonna, olen siis tullut laiskemmaksi. Mutta on siinäkin materiaalia käsiteltäväksi, osan olenkin jättänyt aivan sellaisenaan odottamaan aikaa jolloin niitä voisi tarvita. Mutta tässä nyt sitten joitakin poimintoja, jotka saavat kuvastaa minun vuottani 2014.

   Hyvää uutta vuotta 2015!