Näinkin voi Helsingin nähdä

    Tässä olisi muutamia hieman eri lailla nähtyjä kuvia Helsingistä.  Vähän enemmän dramatiikkaa sävyissä, vähän tarkoituksellista terävyyden pehmennystä ja värien suttuisuutta: tunnelma on aivan erilainen kuin alkuperäisissä kuvissa.

   (Kuvat kannattaa klikata suurempaan kokoon, silloin niistä löytää enemmän yksityiskohtia.)

    Kaivopuisto

    Korkeavuorenkatu

     Rautatieasema

   Kiasma ja Marskin patsas

           Tyynenmerenkatu

   Merikatu

   Baana

                Johanneksen kirkko

    Telakkaranta

    Telakkakatu

   Kansalaistori (Kiasma ja Sanomatalo)

    Hyväntoivonpuisto, Jätkäsaari

   Ursininkallio

   Suurkirkko

                                                        * * * * * * * * *
  Jos luulet tämän kiinnostavan Fb-kavereitasi, ole hyvä, jaa alla olevasta F-painikkeesta.

Lastuna laineilla

   Vuosi sitten oli moni asia toisin kuin tänään, niin omassa elämässä kuin laajemminkin nähtynä.  Toiset asiat etenivät vääjäämättä omaa rataansa, niiden sijainti vuoden lopussa oli hyvinkin ennustettavissa ja arvattavissa. Sitten taas monen asian suhteen oli odotettavissa hyvinkin erilaisia kehityskulkuja, kuin mitä vuosi sitten mukanaan toi, kovin monenlaiset asiat saivat hyvinkin yllättäviä, täysin arvaamattomia käänteitä.

    Omassa elämässäni suurin ulospäin näkyvä muutos, muutos jota tammikuisessa Andalusiassa elämääni pohtiessani en osannut ennakoida, oli asuinpaikan vaihdos.  Oli toki tiedossa, että Jätkäsaaren asunto ei tule olemaan kovin pitkäaikainen koti.  Silti päätös muuttamisesta syntyi hyvinkin nopeasti keväällä.  Ja kuten meidän perheessä on tapana, päätös myös toteutettiin pikavauhtia.  Vappuna aloitin remontin uudessa asunnossa Hämeenlinnassa ja kesäkuun puolivälissä muuttoauto siirsi maallisen omaisuutemme Helsingistä.

    Vuosi sitten en tosiaankaan osannut aavistaa että kirjoittaisin tätä postausta Hämeenlinnassa.  En silloin myöskään osannut aavistaa, mitä kaikkea muuta elämääni merkittävästi vaikuttavia asioita tulisi tapahtumaan.  Tarkemmin erittelemättä osa oli hyvinkin rankkoja, osa taas niitä hienoja juttuja joita vain elämä voi tuoda tullessaan.  Vuoden 2015 alkaessa katselimme vaimon kanssa Helsingin yllä räiskyviä lukemattomia raketteja, maistoimme kuohuvaa ja totesimme hyvinkin ansainneemme sen.  Olimme taas selviytyneet kunnialla yhdestä vuodesta.  Olimme taas, ihan vähäsen, kasvaneet ihmisinä.

    Mitä nyt sitten yritän tällä sanoa?  En muuta kuin sen, että elämä on jatkuvasti täynnä yllättäviä käänteitä ja tapahtumia.  Välistä tuntuu, että niitä on enemmän kuin parhaimmissakaan romaaneissa.  Näin siitäkin huolimatta, että toisinaan kaikki arjessa tuntuu päivästä toiseen jatkuvalta samanlaiselta tylsältä junnaamiselta.  Ja näihin elämän tuomiin yllätyksiinhän ei mitenkään osaa valmistautua eikä varautua, eiväthän ne muuten yllätyksiä olisikaan. 

    Entä mitä sitten alkanut vuosi tuo tullessaan?  Lienee viisaampi, että antaa arvailujen olla.  Tietysti voi, ja tuleekin asettaa itselleen tavoitteita.  Tavoitteita, jotka tuntuvat hyviltä ja tavoittelemisen arvoisilta, ei kuitenkaan niin että ”minun täytyy”, vaan että ”haluaisin”.  Elämän virta on kuitenkin joka tapauksessa niin voimakas, että sen mukana me keikumme vain lastuina laineilla.  Virran mutkan taakse ei useimmiten pysty näkemään ennen kuin on jo sen ohittanut.

   
    Tästä alkaa kolmas vuosi kun tarkastelen asioita Waarin vinkkelistä ja kirjoitan elämästäni sekä siihen sisältyvistä tai sitä sivuavista asioista.  Viime syksy oli moninaisista syistä vähän hiljaista, ja edelleenkin tuntuu kovin vaikealta päästä taas kirjoittamisen alkuun.  Se ei vaan ole tuntunut sellaiselta luontevalta kuin aiemmin.  No, ehkä se on ohimenevää, yritän olla ottamatta siitä paineita.  Ja ainahan voi laittaa kuvapostauksen jos kirjoittaminen ei luonnistu (yksi kuva kertoo enemmän kuin sata sanaa). 

    Kiitos kun olette jaksaneet seurata blogiani!

Perhana, kuvia vuodelta 2014

   
    Vähiin käy, ennen kuin kokonaan loppuu.  On siis korkea aika vilkaista mitä kuva-albumiin on kertynyt tämän vuoden mittaan.  Keräsin tähän nipun itselleni jotenkin merkityksellisiä otoksia.  Ne eivät siis ole suinkaan mitenkään erinomaisesti onnistuneita, vaan ne sen sijaan kertovat jotain, millä on jonkinlaista merkitystä itselleni.  Joitakin hetkiä, jotka haluan muistaa ja säilyttää kohta päättyvältä vuodelta.

    Yhteensä kuvia kertyi 1844 (35 Gt Raw muodossa).  Se on kolmisen sataa vähemmän kuin viime vuonna, olen siis tullut laiskemmaksi.  Mutta on siinäkin materiaalia käsiteltäväksi, osan olenkin jättänyt aivan sellaisenaan odottamaan aikaa jolloin niitä voisi tarvita.  Mutta tässä nyt sitten joitakin poimintoja, jotka saavat kuvastaa minun vuottani 2014.

   Hyvää uutta vuotta 2015!

Ohimarssi

Fuengirola 11.01

 Odotus

Malaga 12.01

 

 Painajaisuni Osbornen härästä

Fuengirola 13.01

 

Sadetta Ctra. Espinelillä

Ronda 16.1

 

 Rotkon reunalla

Ronda 16.1

 Business is business

Ronda 16.1

 Sano se kukkasin

Ronda 16.1

 

 Tunnustus

Fuengirola 17.1

 Olen nähnyt auringon appelsiinipuussa

Sevilla 25.1

 Flamenco

Sevilla 25.1

Päivännousu Välimerellä 1

Fuengirola 30.1

 Päivännousu Välimerellä 2

Fuengirola 1.2

 Päivännousu Välimerellä 3

Fuengirola 4.2

 Guitar Man

Fuengirola 1.2

 Ikuisen tulen vartijat

Helsinki, Ursininkallio 21.2

 Saumatonta yhteistyötä

Helsinki, Jätkäsaari 22.4

 Sininen ja valkoinen

Somero 23.4

 Auringonpalvoja

Espoo, Nuuksio 27.4

 Kevään ensimmäinen

Helsinki, Jätkäsaari 26.5

 

 Ja ilta oli rauhaisa

Helsinki, Jätkäsaari 6.6

 Juhannuspäivä

Somero 21.6

 Impromptu

Hämeenlinna, Linnajazz 13.7

 Iltalennolla

Hämeenlinna, Voutila 17.7

 

 Kuumaa huumaa

Hämeenlinna, Linnanpuisto 26.7

Nel blu dipinto di blu

Hämeenlinna, Linnanpuisto 26.7 

 Linnanneidot

Hämeenlinna, Keskiaikamarkkinat 16.8

 Käskynjako

Hämeenlinna, Keskiaikamarkkinat 16.8

 Syksynkeltaista

Hämeenlinna, Nummi 12.10

 Sarastus

Hämeenlinna, Voutila 24.10

 Ensilumi

Hämeenlinna, Voutila 6.11

 Valoa kohti

Hämeenlinna, Voutila 5.12

 Räntää ja pihlajanmarjoja

Hämeenlinna, Voutila 17.12

Talven valo

Hämeenlinna, Voutila 25.12

“So what kind of music are you into?”

   

    Ajattelin jatkaa tätä tilinpäätöstä vuodelta 2014 ja tällä kertaa musiikista, vaikka se tuskin kiinnostaa muita kuin itseäni ja äitiäni.  Äitejähän aina kiinnostaa mitenkä ja kenen seurassa lapset viettävät aikaansa.  Siis ainakin kaiken tämän ajan olen viettänyt poissa pahanteosta.

    Tilinpäätöstä on helppo jatkaa musiikin osalta, koska Spotify tarjoaa auliisti tietoa vuodestani 2014 musiikin parissa.  Se on sikäli luotettavaa tietoa, että oikeastaan kaikki kuuntelemani musiikki on lähtöisin Spotifystä.  En laske esimerkiksi autossa kuultua musiikkia kuuntelemaani musiikkiin, koska se ei ole oma valintani vaan jonkun muun.

    Spotify kertoo, että olen tänä vuonna kuunnellut musiikkia yhteensä 307 tuntia eli 12,8 vuorokautta!  Kuulostaa äkkiseltä paljolta, mutta en tiedä onko se oikeastaan.  Onhan vuodessa kuitenkin 365 vuorokautta, että jäähän siinä aikaa muuhunkin, monenlaiseen turhaankin.   Eniten aikaa musiikin parissa olen viettänyt perjantaisin ja tiistaisin, vähiten keskiviikkoisin. 

    Kuuntelemastani musiikista eniten on lähtöisin/kotoisin USA:sta, 21%.   Musiikista 19% tulee Suomesta, 14% Ruotsista, 10% Norjasta ja 7% Israelista.  Onpa omituinen jakauma tuolla loppupäässä, täytyy varmaan vähän selittää.  Tuo Ruotsin osuus ei kuinkaan tule Abbasta, vaan pohjoismaisesta jazzista, johon olen viime vuosina sotkeentunut niin pahasti, että ei sieltä helpolla pois pääse.  En tosin ole yrittänytkään.  Norjan osuus on varmasti vahvassa nousussa muutamien loppukesästä löytämieni erinomaisten laulajien ansiosta, kaikki naisia.  Israelin vahvaa osuutta selittää lähes yksinomaan yksi ainoa basisti: Avishai Cohen.  Lisäksi sieltä toki tulee myös mainio trumpetisti, jonka nimi sattuu myös olemaan Avishai Cohen!  (En ole vielä ehtinyt käydä läpi muita israelilaisia muusikoita, ties miten monta Avishai Cohenia sieltä löytyisi.)

    Koska musiikki aina jostain syystä sijoitetaan johonkin genreen, on Spotifykin tietysti näin tehnyt.  Itse en noita rajoja asettelisi aivan näin, mutta ehkä ne jotain kuvastelevat - eivät kuitenkaan anna läheskään oikeaa kuvaa.  No niin tai näin, Spotify kuitenkin jaottelee kuuntelemani musiikin seuraavasti: 34% Contemporary jazz (mainstreamia 80 luvulta alkaen), 29% Finnish pop (koostuu mm. pop, rock, folk, jazz, singer-songwriter…), 14% Norwegian jazz, 14% Jazz trio ja 12% Jazz fusion.

    Spotify myös tietää kertoa että useimmiten kuuntelemani artisti on Edu Kettunen, tuo vanhetessaan paraneva laulaja-lauluntekijä.   Toisena on ruotsalaisen, nuorena sukellusonnettomuudessa kuolleen pianistin Esbjörn Svenssonin Trio (E.S.T).  Kolmantena mystinen basisti  Avishai Cohen Israelista.  Helmikuussa kuollut flamencon mestari, kitaristi Paco De Lucia on neljäntenä ja Norjan myyttinen shamaani, trumpetisti Nils Petter Molvaer on listan viidentenä.


    Vaikka tämän kirjoittamisessa ei mitään varsinaista järkeä ollut, niin sainpahan ainakin taas kirjoitettua yhden postauksen blogiini.  Ja saittehan jonkinlaisen käsityksen miten päiviäni vietän.  Jos musiikkia ei olisi, mitenköhän tuonkin ajan muutoin kuluttaisin?  Tätä kirjoittaessani kuuntelin hienoa norjalaista laulajaa Kari Bremnesiä (etunimestä huolimatta nainen), ja tietysti Spotifystä!